18 days to go

Moi! Tanne kuuluu hyvaa ja lahtoa ei voi olla ajattelematta. Vahintaan nelja (4) kertaa paivassa joku tulee lukseni ja alkaa juttelemaan lahdosta tai suomesta ja minkalaita se on nyt minulle kun lahden pian kotiin. Olenko innoissani? Onko perheeni innoissaan? Ikavoinko suomea? Tulenko ikavoimaan uutta seelantia? Onko suomessa kesa kun palaan? Kuinka lamminta suomessa on kesalla? (monet uskovat, etta suomessa ei lampotila koskaan nouse +10 ylapuolelle)  jne jne jne.. Muut pian kotimaihinsa palaavat vaihtaritkin kayvat tata aihetta myos kerta toisensa jalkeen lapi. Ymmarran kylla, miksi siita puhutaan niin paljon silla tietenkin siita puhutaan paljon, mutta valilla se kay rasittavaksi kun olen kerrankin unohtanut koko palaamisen ja sitten yhtakkia joku muistuttaa siita taas kysymalla kysymyksen jne. Ja muutenkin, jos jostain aiheesta puhuu vain ihan liikaa se alkaa pikkuhiljaa kyllastyttaa. (taytyy tunnustaa, etta kylla itsein aloitan joskus puhumisen lahdosta, mutta silti)

Tassa postauksessa on nyt vain muutama kuva viimeviikoilta, silla pitaa olla taas pian menossa niin ei ole kovin paljon aikaa kirjoitella:)

kavin muutama viikko sitten katsomassa ensimamisen rugby pelini kavereiden kassa. 

christchurch pelasi australialaista joukkuetta vastaan ja me voitimme!!! Pelin jalkeen kerasimmem pelaajien nimmareita noihin punaisiin lippuihimme, jotka saimme tullessamme stadionille:)

Prissi Harry tuli tanne christchurchiin ja menin kaverini kanssa katsomaan kun han kavi tervehtimassa yleisoa

Melkein paasin kattelemaan hanta!

John Key, uuden seelannin paaministeri kulki prinssin perassa enka tunnistanut hanta ennen kuin kuulin kuka han oli.

Koulussa on kivaa ja kiireista. Koksassa olemme kokkailleet sita sun tata ja kassassa olen juuri viimeistelemassa takkia. Valokuvauksessa paasemme kayttamaan kunnon studiota ja valoja ja pimiota, olen aivan innoissani niista:)

Kuoron kanssa meilla oli konsertti muutamia viikkoja sitten.

Ja oed.. jos jollain koskaan tulee mahdollisuus ottaa outdoor eduactionia se on ihan must. Talla hetkella opettelemme kartan lukua ja kuvassa meilla oli suunnistus tunti:)

Ulkoiluttamassa kaverin koiria.. taalla on niin kaunista:)

Enaa pari viikkoa jaljella.. yritan kirjoittaa viela ainakin yhden postauksen ennen lahtoa

lahto lahestyy

Enaa 30 paivaa jaljella.. en tieda mita ajatella.. Taalla olisi viela niin paljon tehtavaa, mutta niin vahan aikaa. Pitaisi varmaan tarttua enemman hetkeen ja olla murehtimatta lahdosta,  joka lahenee kokoajan. Vuoden alussa tuntui kaukaiselta ajatella, etta taalta pitaisi joskus lahteakin.  Lahto oli vain jotain, mista kaikki vaihtarit puhuivat, mutta en voinut ajatella sita tosissaan.. aikaahan oli viela niin paljon. Kun jaljella olevat kuukaudet muuttuivat jaljella oleviksi viikoiksi ajatus lahtemisesta alkoi tulla paljon todellisemmaksi.. Ja tanaan tajusin kunnolla, etta minulla on vain nelja viikkoa jaljella.

Yksi Suomeen tulon hyvista puolista on se, etta siella ei ole enaan "deadlinea". Deadlinea, minka jalkeen kaikki, mika on saavutettu pitaa jattaa jalkeen ja aloittaa taas uusi elama. Kun lahden taalta minun pitaa sanoa suurimmalle osasta kavereistani hyvastit tietaen, etta en tule enaa koskaan nakemaan heita uudelleen, vaikka kuinka haluaisin. Toki voin skypettaa ja nahda heita uudestaan, kun tulen tanne joskus tulevaisuudessa, mutta siita ei ole viela takeita. Elama taalla ei enaa koskaa tule olemaan samanlaista, kuin nyt. Kun tulen tanne uudestaan en enaa asu samassa talossa kuin nyt, en kavele jokapaiva samaa tieta kouluun enka nae naita samoja ihmisia, joista on tullut niin tarkeita taman vuoden aikana.. Seuraavalla kerralla kun olen taalla kaverini ovat luultavasti muuttaneet ympari uutta seelantia opiskelemaan tai takaisin kotimaihinsa.. 

On vaikeaa ajatella sita, etta tama ihana elama taalla on tulossa loppuun ja pian olen jo lentokentalla.. Tuntuu silta, etta olisin asunut taalla aina. Muistot suomesta tuntuvat todella kaukaisilta ja on hankalaa kuvitella elamaani suomessa paluuni jalkeen.. Sinne olen kuitenkin tulossa, nahdaan pian! 

Kaksi kuukautta jaljella!

Moi!

Olen ollut taalla jo yksitoista kuukautta. Aika ei tunnu niin pitkalta ja on pelottavaa ajatella etta kohta olen jo matkalla suomeen. Luulen, etta kulttuurishokki palatessani samoihin suomeen tulee olemaan suurempi kuin tullessani tanne. Olin toki yllattynyt joistain asioista, mitka olivat erilailla taalla kuin suomessa, mutta en saanut varsinaista kulttuurishokkia. Olin odottanut taman vuoden olevan paljon vaikeampi, mita tama on ollutkaan. Orientaatio leireilla meita varoitettiin koti-ikavasta, kavereiden saamisen vaikeudesta ja lahes masenuksesta jne. mutta itsella ei ole ollut ongelmia noiden suhteen. Olen niin iloinen siita, etta kaikki on mennyt hyvin.

 Suomeen tulo ei houkuttele, silla tiedan, etta suomessa on taas niin paljon kiireita ja stressattavaa, pitaa panostaa kouluun ja paattaa jatkosuunnitelmista.. Asioita, mitka on taas kiva saaada takaisin arkeen ovat perhe, kaverit, pianon soitto, suomalainen ruoka: varsinkin ruisleipa, seka tietynlainen vapaus, etta voi tehda enemman, mita haluan.. Vuosi taalla on kuitenkin luultavasti ihan sopiva aika, silla alan  pikkuhiljaa hyvaksya sen ajatuksen, etta kotimaahan pitaa palata ja tama vuosi loppuu. Mietin jo jokapaiva suomea ja sinne palaamista. Tulee olemaan niin outoa taas menna keskustaan ja kaikki on suomeksi ja kaikki puhuvat suomea.. mutta jotenkin en odota sita yhtaan innolla. 

Mutta mitas taalla onkaan tapahtunut.. viikko sitten maanantaina oli public holiday, silla oli ANZAC day, mika on kuolleiden sotilaiden muistoksi pidetty paiva. Nuo ristit oli pystytettu koulumme pihalle ja meilla oli pieni seremonia sotilaiden kunniaksi.

Kavin myos host siskoni ja kahden muun vaihtarin kanssa yhtena lauantaina christchurhin reunoilla: kavelimme rannalta toiselle korkean kukkulan yli, mihin meni ehka noin kaksi ja puoli tuntia. Se oli hauskaa ja maisemat tietenkin upeat!:)

(Annika K, the photo on right doesn't basically have a background :D)

Meille sattui todella lammin paiva:)

kavelimme tuolla kallionseinaman huipulla

Naita paikkoja taalla tulee ikava..

..ja kirkasta, sinista merta ja sen valtavia aaltoja

Chiko, uusi host siskoni:) Teemme sita sun tata yhdessa ja hanen englantinsakin kay kokoajan paremmaksi ja paremmaksi.

Tallaisia taloja ei suomesta loytyisi. Taalla talot ovat halvempia rakentaa kuin suomessa, silla niissa ei ole kunnon lammitys ja kylmaneristysjarjestelma. Kylppareissa ei ole normaalisti myoskaan lukkoja ja lavuaareissa on lahes aina kaksi hanaa: kylma ja kuuma. Alkuvuodesta olin aivan hammentynyt etta miten meidan sitten oli tarkoitus saada lamminta vetta, sellaista mika ei polttaisi eika jaadyttaisi, mutta lopulta tajusin, etta sellaista ei saisi eika tulisi.
En ole nahnyt myoskaan parkettia lattioilla kovin montaa kertaa, silla yleisimmin lattiana on lattiamatto. 

Leivoimme munkkeja vapun kunniaksi (vaikka sita ei taalla vieteta)

Koksan luokan kanssa meilla oli aiheena tarjoilu ja luokassa harjoittelun lopuksi menimme oikeaan ravintolaan,kutsuimme kaverimme ja perheemme syomaan ja paasimme tarjoilemaan heille oikeiden kokkien valmistamaa ruokaa. Oli todella hauskaa ja hieno kokemus! Olisi kiva tyoskennella ravintolassa jossain vaiheessa:)

Yritan kirjoittaa taas pian uudelleen!

Takaisin kouluun

Moi! Tulin juuri kaverini luota yokylasta ja nyt istun keittiossa ja kirjoittelen blogia. Koulu alkoi taas viime maanantaina ja oli itseasiassa todella kivaa paasta takaisin sinne, nakemaan kavereita ja saamaan lisaa haastettaarkeen. Taalla koko vuosi opiskellaan samoja aineita joten jatkoin samoilla viidella aineella jotka olin valinnut viime jaksossa (valokuvaus, drama, koksa, kassa ja OED, lopetin terveystiedeon, koska meidan piti vain kirjoittaa todella paljon esseita ja motivaationi tietokoneella tyoskentelyn suhteen oli pohjamudissa).

 Loman loppupuolella saksalainen koulukaverini ja hanen host dadinsa pyysivat minua extemposresti mukaansa pienelle reissulle West coastille. Ajoimme sinne upeiden maisemien halki, yovyimme yhden yon ja ajoimme takaisin kotiin.

Sight seeing... Kavimme katsomassa hylkeita, jotka olivat tuolla alhalla kallioilla:)

So beautiful<3

Kavimme myos talla rannalla, jolla olin ollut jo aikaisemmin, mutta voisin menna viela kolmannenkin kerran! 

 Kivet olivat taynna pienia simpukoita, loysimme monia kammenen kokoisia meritahtia, "hiekka" oli oikeastaan vain paljon paljon pienia pyoreita kivia ja aallot tyrskysivat.I loved it<3

Tuon jalkeen kavimme kavelemassa luolassa. Tuollaiset pienehkot luolat ovat hauskoja, mutta jos ne ovat pitkia ja sellaisessa pitaa seikkailla yli puolituntia (kuten teimme toisen kaverini ja hanen host perheensa kanssa vuoden alussa) itsella alkaa iskea pakokauhu.

Seuraava kohde oli pancake rocksit. Minulle tuo oli kolmas kerta siella, mutta niita jaksoi silti ihailla.

Meille sattui todella hyvat kelit. Kun lahdimme, Christchurchissa satoi ja oli kylma, mutta tuolla oli mukavan lammin.

Nukuimme motellissa ja jaoimme huoneemme viiden muun reissaajan kanssa. Yksi heista oli kanadasta ja kiersi Uutta Seelantia pyoraillen ja pari muuta olivat sakasasta ja liftailivat ympari uutta Seelantia. Vietimme iltaa heidan kanssaan ja oli hauskaa kuunnella heidan kokemuksistaan. 

Kaverini host isa kertoi myos millaista oli elaa christchurchissa kun taalla oli paljon maanjaristyksia ja se sai minut tajuamaan, kuinka traumatisoivaa se oikeasti oli. Kadut olivat taynna maasta noussutta nestetta liquefaction eika sen lapi voinut nahda teissa olleita halkeamia ja taman vuoksi autot ja ihmiset saattoivat tippua noihin halkeamiin. Monet olivat menettaaneet kotinsa, vesi ei toiminut taloissa ja paljon muuta, mutta suurimpana traumatisoijana olivat maanjaristykset. Suuren maan jaristyksen jalkeen isoja after shockkeja tuli kokoajan muutaman kuukauden ajan eika koskaan jarinan alettua voinut tietaa oliko tulossa taas valtava jaristys. Saamme vielakin kokoajan after shockeja ja jotkin niista ovat olleet jopa aika suuria. (16 066 after shockia suuren jaristyksen (2011) jalkeen. Tanaankin on ollut jo nelja maanjaristysta, mutta en ole tuntenut niita, silla suurin osa noista after shockeista ovat niin pienia ettei niita ei huomaa)

 Seuraavana paivana ajoimme takaisin chch, mutta matkan varrella poikkesimme metsikkoon, jossa oli tunnin kavelylenkki. Alue oli kultakaivos tyomaata ja paasimme kaymaan muutamissa vanhoissa kultakaivoksissa. En ollut myoskaan koskaan ennen nahnyt sinisia sienia:D

Paluumatkalla ajoimme tuolla vuosten valissa ja taman sillan yli:) 

Chikon kanssa teimme hennatatuointeja ja suomalaista pannaria yksi ilta. Kuvassa han on juuri yrittamassa saada sita irti tuosta astiasta, koska emme kayttaneet leivin paperia ja unohdimme lisata rasvan joten sehan jumittui.. Olemme myos leiponeet hanen kanssaan suomalaisia sampyloita (en tieda jos sampylat ovat suomalaisia, mutta taalla asuville ihmisille ne ovat olleet jotain uutta) ja muutamia muita ruokia. 

Olen tajunnut, etta Suomessa meilla on paljon ruokia, joita muissa maissa ei syoda: marjapuuro, uunissa paistettu pannari, mustikkapiirakka, karjalanpiirakat, makaroonilaatikko... Uudessa seelannissa ruokia, joita emme syo suomessa ovat paaasiassa vain pavlova ("marenki kakku"), macaron-cheese, hookey pookey(kind of toffee), fish n chips, lolly cake, pineapple lumps (karkkeja), feijoa-hedelma ja marmite (levite). Taalla syodaan myos paljon valkoista paahtoleipaa ja sen kanssa hilloa, hunajaa tai peanut butteria.. en vielakaan ole tottunut syomaan leipaani jonkin makean kanssa.

Toissapaivana kavimme hoitelemassa asioita kaupungissa ja samalla kavasimme indian supermarketissa. En ollut koskaan ennen ollut sellaisessa ja olin todella yllattynyt millainen se oli! Kaikki muut asiakkaat olivat intialaisia, kauppa tuoksui voimakkaasti erilaisille mausteille ja jopa kauppias tervehti meita intiaksi. Olisi aivan mahtavaa menna intiaan jossain vaiheessa!

Kirjoittelen taas!:)