Kuulumisia:)

Moi! Tama puolitoista viikkoa on mennyt taas niin nopeasti, etta haluaisin ajan vahan hidastuvan. Olen hoidellut asioita ja ollut kavereiden kanssa. Pari paivaa olen kuitenkin ottanut vain itselleni ja lueskellut mm. kirjaa ulkona auringon paisteessa tai muuten vain ollut tekematta mitaan :) Ensiviikolla lahden NZIIUn kahden viikon reissulle ympari Uutta-Seelantia, joka tulee varmasti olemaan aivan huippu!!

Taman viikon aikana olen mm. oppinut, etta ne kirahvipatsaat, joista aiemmin kirjoitin on pystytetty maanjaristyksen jalkeen piristamaan ihmisia. Niita on yhteensa 60 ympari Christchurchia ja ne ovat kylla ihan hauskoja:D 

Opin myos meidan koulun kiinalaiselta pienelta suloiselta siivoojalta, etta kiinassa, kun porukka haluaa syoda esim kanaa, he menevat ulos kaduille, jotka ovat taynna pienia kojuja. He ostavat sielta elavan linnun, vievat sen kotiinsa ja hoitelevat sen itse lautaselle. Olen itseasiassa aika iloinen, etta ei taalla, eika suomessa normaalisti kanneta ruokaa elavana ovesta sisaan:D

6 eroa Suomen ja Uuden-Seelannin valilla:

• Taalla Christchurchissa tuulee melkein kokoajan, mika on aarimmaisen rasittavaa, koska tykkaan kaikista muista keleista paitsi tuulesta.
• Kun kavelee kaduilla, nakee normaalisti joka kerta vahintaan yhden vanhan auton. Nyt en tarkoita 13 vuotta vanhoja Toyotoita, vaan ylla olevien kuvien kaltaisia vanhoja autoja.
• Kukaan ei osaa kirjoittaa mun nimea, varsinkaan sukunimea:D Olen nahnyt vaikka kuinka kummallisia yrityksia, mutta nama ovat tavallisimmat: Karla, Carla, Kallah ja (Pete, taa on sulle) Kala
  Taalla lausutaan mun nimi myos oikeastaan aina "kala", mutta aksentin takia, se ei kuulosta merenelavalta:D
• Ihmiset ovat ystavallisempia ja avoimempia, kuin Suomessa. Kun menee ulos, joku vastaan tulija tavallisesti toivottaa hyvaa huomenta tai moikkaa:)
• Kassatyontekijat ovat todella hitaita, koska he lastaavat kaikki ostokset ostoskarryyn ja rupattelevat asiakkaiden kanssa. Myos bussit seisovat valilla pitkaankin pysakilla, koska bussikuskit ovat keskittyneet juttelemaan ja neuvomaan asiakkaita. (Jos itsella on kiire, nama ovat erittain arsyttavia)
• taalla on puhelinkoppeja

Pari viikkoa sitten maanantaina International office jarjesti keilausta halukkaille ja lahdin tietenkin mukaan. Se oli todella hauskaa, vaikka mulla ei ollutkaan mikaan paras keilaus paiva!

Nuo keilauskengat oli mukavimmat keilaus kengat ikina!!

Viime viikolla menin myos ensimmaista elamassani surffaamaan, mika oli aivan mahtavaa!! International office oli taas jarjestanyt taman aktiviteetin, joten tulimme talle kuvassa olevalle rannalle yhdessa muiden vaihtarien kanssa:)

Surffaaminen on muutenkin ihan huippua, mutta vielaki paremman siita kokemuksesta tekivat nama ihanat maisemat!!

Ensiksi saimme lyhyen luennon aalloista, tuulesta, merivirroista ja yleisestikkin surffaamisesta. Kuivaharjoittelimme nurtsilla ja tuossa vaiheessa olin viela aika toiveikas sen suhteen, etta pystyisin pysymaan laudan paalla jonkun aikaa. Sen jalkeen marssimme laudat ja markapuvut paalla alas rannalle ja veteen.

Olin pelannyt aamulla, etta en palaa elavana takaisin, koska saa oli todella tuulinen ja kylman nakoinen. Ensimmaista kertaa uimaan mentyani kolmisen kuukautta sitten vesi oli aivan jaatavaa ja varauduin palelemaan. Markapuku kuitenkin lammitti todella hyvin, eika surffatessa tullut ollenkaan kylma!!:)

Ensimmainen yritykseni paasta laudan paalle, paattyi itseasiassa aika hyvin. Paasin jaloilleni ja melkein kokonaan ylos, mutta sitten sukelsin. Tuon jalkeen alkoi alamaki, ja yritin ja yritin, mutta paadyin aina uppeluksiin paasematta seisomaan laudalle:D
Merivesi on suolaista, eika tosiaan ole hyvan makuista..

Tassa saatiin viela lisaa infoa ja palautetta meidan opettajalta:)

Aallot olivat tuona paivana todella pienia ja hyvia sellaisia piti odotella valilla aika pitkaankin. Kuvassa kaverini oli juuri paasemassa laudalle ja itse vain kauhon menemaan:D

 Sinnikas yritys palkitaan ja lopulta paasinkin laudan paalle muutamaksi sekunniksi! Kuvassa olen juuri kaatumassa takaisin mereen:D

Meidan surffiryhma:) Useimmille tama oli ensimmainen kerta surffaamassa ja monet oppivat laudalle paasyn. Itse tarvitsen viela vahan lisaa harjoitusta, mutta vaikka suurimman osan ajasta olin vain rapikoimassa laudan paalle, ensimmainen surffaus kokemukseni oli aivan mahtava!:DD

Olen tosiaankin tulossa takaisin tanne!!

Surffauksesta seuraavana paivana menin muutaman kaverin kanssa A&P showhon. Se on periaatteessa isot maalaismarkkinat, siella oli paljon pienia kojuja, joista pystyi ostamaan kaikkea nuppineuloista laamoihin ja traktoreihin.

Kuvassa on maailmanmestaruus halonhakkaus kisat. Tuossa kilpailussa oli monta osaa, ja itse katsoin vain heidan puupolkyn hakkaamisen halki. (Se kesti muuten muistaakseni vain vahan reilu minuutin?)

Tuliais ideoita;)

Muutamaa naista kavereista en ollut koskaan ennen nahnyt aiemmin, mutta meilla oli todella hauska paiva yhdessa!:)) Meidan kanssa oli myos pari muutakin, mutta he olivat kiertelemassa jossain, kun otimme kuvia.

Btw tuolta sai ihan parasta jatskia<3 Kokeilin myos donitsi tikkuja tai jotain sen tapaista ensimmaista kertaa. Toinen asia mihin en ole tormannyt suomessa on "hot dogit", jotka ovat vain friteerattuja ja tikkuun tokattyja makkaroita. Hodariin kuuluu myos leipa!!!

Tassa oli menossa lampaankeritsemis kilpailut. Itsekkin paasin sheivaamaan (pehmoleluprototyyppi) lampaan yhdessa kojussa:D

Tuo lammas oli onnellisin elava olento, minka olen ikina nahnyt<3

Haluan lampaan<3 Tuolla oli myos lehmia, laamoja, vuohia jne. Me saimme menna ja silittaa niita kaikkia ja ottaa esim kuvia karitsa sylissa:3 En tiennyt, mita odottaa noilta markkinoilta, ja olin iloisesti yllattynyt, kuinka hauskaa siella oli!!:)

Seuraavana paivana Annika (saksalainen vaihtari) tuli meille yoksi ja me teimme nelistaan Akarin, hanen kaverinsa, joka oli myos yota meilla ja Annikan kanssa sushia paivalliseksi. Olin muutenkin kokkaillut aika paljon kuluneella viikolla, koska mum oli Australiassa, mutta nyt han on taas kotona:)

En ollut koskaan ennen tehnyt sushia, ja se ei ollut oikeastaan eden ihan hirvean vaikeaa:)

Ja nuo olivat todella hyvia!! Paatettiin Akarin kanssa pyoritella niita useamminkin:D

Talla viikolla saimme myos meidan jouluruoka lahetyksen. Kun joka kuukausi maksaa tietyn verran rahaa, saa joulun alla paljon ruokaa. Meilla oli yksi isoimmista tilauksista, ja saimme 7 isoa laatikollista erilaisia elintarvikkeita. Tujotin suu auki, kun saimme ne laatikot, sita syotavaa vaan oli niiiiin paljon.

Toissapaivana oli +26 astetta ja menin rannalle kavereiden kanssa, mika oli todella hauskaa!:) Kavin uimassa (paa asiassa kavelemassa aalloissa) parin kaverin kanssa, enka ollut koskaan ennen ollut niin korkeassa aallokossa kavelemassa. Oli hienon nakoista ja vahan pelottavaakin, kun olimme keskella aallokkoa ja valilla naytti silta, etta aallot vyoryisivat paan yli. Ne olivat valilla vain navan korkeudella ja valilla paan ylapyolella, joten meidan piti hyppia, etta pysyisimme kokoajan pinnalla. Hyppiminen oli kuitenkin helppoa, koska aalloit auttoivat meita nostattamalla meita reilusti:D

Eilen oli PITCH show. Se oli siis naytos yliopisto-oppilaiden tekemia vaatteita, ja olin siella mallina. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja paiva oli ihan mahtava, vaikkakin vasyttava (klo. 8.30-22.00) Meilla kaikilla oli hiukset kuvassa olevalla kampauksella, ja oli hauskaa menna mm. kauppaan porukalla, kun naytimme kaikki samalta:D Asuuni kuului takki (mika oli ihana!), t-paita ja housut. Designerini antoi mun pitaa kengat, joita kaytin asuni kanssa ja jotka han oli tuonut kotoaan, ja olin siita niin iloinen, koska kaytimme paa-asiassa vain toisten mallien kenkia, jotka olimme tuoneet lainattavaksi:) Itse mallaus meni hyvin ja illalla oli haikeaa sanoa kaikille uusille kavereille heipat, silla meista oli tullut todella laheisia ja meilla oli todella hyva ryhma-henki!:)

Kello on puoli kaksitoista illalla ja sen huomaa jo tasta tekstista, joten jatkan nyt hammaspesulle. Hyvaa yota!:)

nelja kuukauutta takana

Moi! Leivoin juuri Akarin kanssa pitsaa ja paivemmalla olin NZIIUn kahvila tapaamisessa ja shoppailemassa kavereiden kanssa:) Maanantaina alkoi mun kolmen kuukauden kesaloma, mutta kayn viela koulussa maori tunneilla, soittelemassa pianoa ja tekemassa kassan toita. Olen pitanyt itseni taas niin kiireisena, etta en ole hirveasti ehtinyt vain istua olohuoneessa muiden kanssa. 

Mum lensi viime torstaina Australiaan, joten nyt mina, Akari ja dad ollaan viikko omillamme.

NZIIU tapaamisen jalkeen shoppailua:D 

Mutta nyt viime viikkoon..

Puolitoista viikkoa sitten koulussa oli international food festival, ja pyoraytin sinne karjalan piirakat ja korvapuustit. Karjalanpiirakat onnistuivat ihan taydellisesti, mutta leipoessani korvapuusteja ruokafestivaalin aamuna jokin meni pahasti pieleen ja jouduin viimehadassa tekemaan viela uuden taikinan. Kaytin varmaan vaaraa vehnajauhoa, koska en ajatellut niiden jauhojen olevan kovin erilaisia keskenaan. Olin ensin jakamassa niita feilattuja pullia ilmaiseksi kaikille, mutta loppuenlopuksi myin ne dollarilla, ja ihmiset todella maksoivat ja kehuivat niita.. Korvapuusteilla oli kovempi kysynta, kuin karjalanpiirakoilla, mika on ymmarrettavaa, karjalanpiirakat on jotain, mita kukaan taalla ei ollut ennen nahnyt

International food festival meni todella hyvin ja oli hauskaa!! Tassa on muutamia meidan koulun internationaaleja:)

Viime perjantaina oli viimeinen varsinainen koulupaiva tana vuonna ja samalla viimeinen kokonainen paiva koulupuvuilla. Year 13 oppilaat meidan koulussa eivat kayta koulupukua = mufti. Viimeisen paivan kunniaksi kuvailtiin vahan naiden kiwi kavereiden kanssa, jotka ovat kuvissa:)

Mulla on jo nyt ikava valitunteja ja jillailua naiden ihanien ihmisten kanssa. Odotan innolla sita, kun tammikuun lopussa paasen taas kouluun. Tulen toki nakemaan naita myos nyt lomilla, mutta koulussa kaikki ovat aina koolla joka paiva:) Nama kolme ja puoli kuukautta, mitka olen nyt ollut Cashmere High Schoolissa, ovat olleet ihan huippuja ja tama koulu on kuin toinen koti taalla uudessa Seelannissa . Olen niin iloinen siita, etta olen saanuut paljon kavereita tuolta koulusta, alussa tuli valilla vahan yksinainen tai hukassa oleva olo, kun ei ollut varma, missa viettaa valitunnit. Jos ei ollut muuta paikkaa, aina pystyi/pystyy menna international officelle, missa on hauskaa, mutta mielummin olen paikallisten kanssa:). Loydan nyt myos luokkani helposti, toisin kuin ensimmaisilla viikoilla. Silloin harhailin lukkari toisessa ja koulun kartta toisessa kadessa ympari koulua tietamatta minne menna tai missa ylipaataan olin.

Tassa on kesauniformu, mita mun ei enaa tarvitse kayttaa. Tulee ikava tuota, koska se on niin helppo aina joka aamu vain vetaa paalle ja tykkaan myos siita milta se nayttaa. On toki kivaa paasta kayttamaan myos omia vaatteita ja nayttamaan enemman itseltaan, mutta olen tehnyt sita koko elamani tahan mennessa ja uniformu on jotain uutta.

Halloweenina international office piti Halloween kekkerit, johon tein tuon mekon ja risupannan. Siella oli ohjemassa mm. haju/maku/syonti kilpailu, ja itse olin syonnissa. Meidan piti syoda leipa, jossa oli uusi seelantilaista erikoisuutta, marmitea (josta kirjoitin aikaisemmin) ja pari weetbixia. Noiden syonti oli oikeasti aika vaikeaa ensinnakin marmiten maun ja toisenna weetbixien kuivuuden takia:P

Tassa oli sen illan parhaiten pukeutuneet male ja female. Olin niin tyytyvainen siita, etta voitin, koska olin tehnyt kaiken tuossa puvussa itse. Oli hauskaa rikkoa ja sotata tuota mekkoa vetamalla sita ympari takapihaa.

Viime viikonloppuna oli myos Akarin 17 wee synttarit ja me menimme vieraiden kanssa luistelemaan jaahallille. Luistelu oli hauskaa ja sen jalkeen jatkoimme takaisin kotiin, missa odotti paljon ruokaa. 

Akarin vieraat olivat paaasiassa japanilaisia. Japanilaiset ihmiset ovat oikein mukavia ja sopoja<3:D

Viime keskiviikkona  juhlimme Akarin synttaireita uudelleen paivallisen merkeissa, mutta talla kertaa meilla oli vain muutama vieras.
Paula, saksalainen vaihtari, tuli myos ja syonnin jalkeen illalla menimme katsomaan isoja ilotulituksia rannalle. Taalla ei ammuta ilotulituksia uutenavuonna, vaan kaikki ilotulitukset ammutaan nyt taman viikon aikana. Ilotulitus rannalla oli todella hieno, vaikka se loppuikin juuri, kun paasimme lahelle sita. Sen jalkeen lahdimme Paulalle yoksi ja kavelimme Christchurchin reunoilla iltamyohaan pimeassa aika pitkaan, koska emme oikein meinanneet loytaneet bussipysakkia.

Seuraavan paivan vietin Paulan ja hanen kahden host siskonsa kanssa, mika oli todella hauskaa. Tehtiin mm. pannareita, mitka ei ihan onnistuneet haluttulla tavalla, ja noi origami norsut:):D

Yhtena paivana kavin myos mun neljan kaverin kanssa pyorimassa Christchurchin keskustassa. En ollut koskaan aiemmin kaynyt siella muualla, kuin Bus exchangella, ja oli hienoa paasta tutustumaan paremmin tahan kaupunkiin. Tassa kaupungin osassa, missa itse asun, ei nay kolme vuotta sitten tapahtuneen maanjaristyksen tuhoja, mutta kavellessa kaupungin keskustassa siella taalla on tuhoutuneita rakennuksia ja korjaustelineita.
Kuvassa on Christcurch katedraali, mika on kuuluisa nahtavyys Uudessa-Seelannissa.

Kaverini kertoi, etta tama oli enne kirjasto. Christchurch on oikeasti todella natti kaupunki, vaikka siella onkin paljon tuhoa, voin vain kuvitella, millainen tama kaupunki on ollut enne maan jaristysta.:)

Christchurchin keskustassa on nyt joka puolella parkkipaikkoja tuhoutuneiden rakennusten tilalla. Ei siis tarvitse kuluttaa kovin paljon aikaa yrittaessaan loytaa pysakointi paikkaa, silla siella taalla on autoille tarkoitettuja aukioita.
Kavellessa keskustassa nakee myos paljon erilaisia seinamaalauksia. Ainiin.. ja kirahvipatsaita myos. En ymmarra, minka takia koko keskusta on taynna erilaisia kirahvipatsaita, seinamaalaukset viela ymmarran helposti, ja ne nayttavat kivalta, mutta kirahvipatsaat ovat sangen huvittavia:D Keskustassa on myos ihana iso puisto, johon rakastuin ja paljon pienia putiikkeja, missa on kiva kierrella. Palaan tuonne viela monta monta kertaa!!

Mahtavaa isanpaivaa, mun rakkaalle isille, joka paasti mut totetuttamaan unelmani vuodesta vaihto-oppilaana ja joka teki niin paljon toita taman eteen.

Oon niin onnellinen, etta olen taalla. En haluaisi muuttaa mitaan, mita on tahan mennessa tapahtunut, en hyvia enka huonoja hetkia. Nautin taalla olosta silloinkin, kun kavelen sateessa likomarkana, nalissani ja vasyneena kotiapain. Mua varoiteltiin siita, etta tulen lahes masentumaan vaihtovuoteni alussa ja siita se alkaa sitten pikkuhiljaa parantua. Nelja kuukautta on kuitenkin jo kulunut, enka ole saanut minkaanlaista romahdusta. Valilla tietenkin on ikava perhetta ja kavereita siella Suomessa, mutta ikava on paaasiassa vain hyvia muistoja ja haluaisin niin kovasti tulla halaamaan teita. Valilla myos vasyttaa ja haluaisin vain jaada lohoamaan sohvan nurkkaan koko paivaksi. Varsinkin alussa vieraan kielen puhuminen, uusien kavereiden tekeminen, harrastusten aloittaminen ja koko uuden elaman luominen maailman toiselle puolelle on vasyttavaa, ja se nakyykin siina, etta nukun taalla huomattavasti enemman, kuin Suomessa nukkuisin. Nyt elama taalla on kuitenkin alkanut jo sujua hyvin, enka ole enaa niin tyhjan paalla kuin alussa, jolloin en tuntenut yhtakaan ihmista Uudesta-Seelannista. En halua olla missaan muualla, taalla on niin hyva olla.

Olen niin kiitollinen tasta vuodesta kaikille, jotka ovat tehneet taman mahdolliseksi, varsinkin rakkaille vanhemmilleni. Kiitos!