Moikka! Olen yrittanyt pitaa tata blogia ajantasalla, mutta nyt elama taalla on alkanut olla kiireisempaa kuin viime vuonna, joten aikaa ja viitsimista ei ole loytynyt tata varten niin paljoa. Suurimpia asoita, mita tassa reilun kuukauden aikana on tapahnutut ovat koulun alkaminen ja se, etta aloitin myos laheisessa liikuntakeskuksessa ja nyt kayn salilla ja ryhmaliikunnoissa aina kuin vain voin. Kesalomalla jatin urheiluharrastukset takaalalle joten on ollut taas ihanaa paasta hieman liikkumaan. Koulukin on alkaut hyvin, tana vuonna aineitani on koksa, OED, kasityo, valokuvaus, health education ja draama -> paras lukkari ikina! Sosiaalinen elamaniki on taas huomattavasti vilkkaampaa kuin kesalomalla ja olen tutustunut uusiin ihmisiin ja myos paremmin vanhoihin:)
Tanaan kun saavuin kotiin paydallani odotti kirje suomesta. Olin aivan hammentynyt kun avasin omalla kasialallani kirjotetun kuoren ja aloin lukemaan riveja. Suomessa vaihtovuosi-orientaatio leirilla meille povattiin masennus-kotiikava vaihdetta joulun tienoille ja sita varten meidan piti kirjoittaa itsellemme nuo piristys kirjeet. Olin unohtanut taman taysin, mutta tuo kirje oli yksi viimeisimmista asiosta, mita oikeastaan tarvitsin. Tallahetkella (ja kaikkien naiden 7 kk aikana, jotka olen taalla ollut) fiilikset ovat kaikkea muuta kuin masentuneet ja synkat, painvastoin!:) En haluaisi olla missaan muualla, rakastan tata maata, naita ihmisia, kouluani, sita, kun taalla on niin helppoa elaa ja olla, kaikkea taalla. Haluaisin vain jaada tanne, jos viela perhe ja kaverit sielta suomesta olisivat taalla, en voisi kuvitella taydellisempaa elamaa:) Tanne lahteminen on ollut vaikein, mutta myos paras paatos ikina.
Palaan nyt kuitenkin menneeseen ja siihen kun olin viela laiskasti lomilla, nukuin pitkaan ja olin paivat pitkat ulkona ja rannoilla kavereiden kanssa.
Lahdimme host perheeni kanssa kuukausi sitten Hanmer sprigsseille, pieneen kylaan kahden tunnin ajomatkan paahan christchurchista. Vietimme siella kolme paivaa jillaillen, kaveleskellen ympariinsa ja pulikoillen kuumilla altailla.
Ylla olevassa kuvassa on meidan koira, Taro, joka selvastikin rakasti tyontaa paansa ulos ikkunasta kun olimme ajamassa<3
Soimme paljon jatskia<3 ja yhtena iltana vasasin Akarille myos tuon hennatatuoinnin. Niiden tekeminen on todella hauskaa, aikaavievaa vain jos siihen panostaa, mutta it is worth it!
Kelit olivat todella lampimat/kuumat, mika teki altailla lekottelusta vain hauskempaa. Akari opetti minulle japania (nyt osaan tervehtia, laskea ja esitella itseni japaniksi) ja itse suomea Akarille. Laskimme vesilikumaissa ja nautimme siita, etta meidan ei tarvinnut tehda mitaan.
Kavimme pienilla markkinoilla, soimme lounaan ja ajoimme hylkeiden katselu paikalle.
Meita ei hirveasti onnistanut hylkeiden katselun kanssa ja naimme vain kaksi. Rammimme Akarin kanssa muutama satametri nousuveden tayttamalla kallioisella rannalla, jotta paasisimme oikein lahelle niita ja kastelimme shortsimme siina samalla. Kaikourasta ajoimme takaisin kotiin christchurchiin.
In the next the day I said goodbye to one of my lovely friends here. She is now in France as an exchange student and I know that she is going to have an amazing year over there. I love you<3
Kavimme kavereiden kanssa myos useampana paivana kiertelemassa ympari christchurhia. Taalla oli/on paljon erilaisia pienia nahtavyyksia, jotka oli pystytetty piristamaan kaupunkia 2011 tapahtuneen ison maanjaristyksen jalkeen. Osa niista on otettu nyt pois, ja halusimme nahda ne ennen kuin ne katoavat.
Kaupungin keskustassa joikaisen maanjaristyksessa kuolleen ihmisen muistoksi oli asetettu valkoinen tuoli. Niita oli yhteensa 185 ja puhuttelevin niista oli pienen vauvan turvaistuin. Kauheaa ajatella, etta niin moni menetti henkensa taman maanjaristyksen takia.
Christchurchissa on myos paljon erilaisia seinamaalauksia ja tuo ylla oleva on yksi lemppareistani. Kirahveista olen kirjoittanutkin jo aiemmassa postauksessa mutta viela uudestaan: Ihmettelin aluksi, etta miksi joku on pystyttanyt niin monta kirahvipatsasta ympari kaupunkia. Niita oli yhteensa 99 ja ne oli samasta syysta kuin mm. nuo seinamaalaukset: piristamaan osittain tuhoutunutta kaupunkia. Paatimme loytaa niin monta kirahvia, kuin ehdimme (sita varten oli olemassa kartta) ja loysimmekin ehka noin 60. Nyt nuo kirahvit on tosin otettu pois ja myyty eeteenpain.
Muutama kirahvi lisaa.. jokainen kirahvi oli erilainen ja ne olivat kaikki hienoja!
Kite festival. En ollut koskaan ennen edes kuullut leija festivaaleista, mutta sellainen oli jarjestetty yhdelle chch rannoista. Kavin siella parin kaverin kanssa ja se oli kylla hieno. Leijat olivat aivan valtavia ja niita oli paljon.
Mina ja Akari saimme yukatat - kesa kimonot -Akarin aidilta joululahjaksi ja kokeilimme niita yhtena paivana. Niiden pukeminen paalle kesti todella pitkaan ja oli paljon monimutkaisempaa kuin luulin.
International office jarjesti paivareissun tuolle ylla olevassa kuvassa olevalle rannalle hieman ennen varsinaisen koulun alkua ja oli hauskaa tavata muutamia uusia vaihtareita. Tallahetkella meidan koulussa on noin 50 vaihtaria ja hieman vajaa puolet heista on japanista. Olen ainoa suomalainen ja olen tavannut vain 6 muuta suomalaista naiden 7 kuukauden aikana, joina olen ollut taalla. Tulee olemaan todella hammentavaa kun pitaa taas alkaa elamaan suomeksi heinakuussa.
Viimeinen kesaloma paiva ja paras tapa viettaa se - pelailemalla ja uimalla rannalla!!
Uusi-Seelantilaisia herkkuja: Lolly cake ja pavlova. Pavlova on periaatteessa suuri vaahtokarkki kermavaahdon kanssa.. ja on muuten hyvaa!
(Kaikki joille olen leiponut korvapuusteja, ovat tykanneet niista todella paljon ja minulta on myos kysytty niiden reseptia pari kertaa, HYVA SUOMI!)
Pidimme Annikalle (saksalainen vaihtari) synttarikekkerit taalla meilla :)
Sparks in the park. Yhtena iltana keskustassa oli iso klassinen konsertti ja lahdimme kuuntelemaan sita. Saimme ilmaista suklaata, konsertti oli hieno ja lopussa oli valtavat ilotulitukset
Meidan koulun international office on aivan paras, se jarjesti ystavanpaivan kunniaksi pienet juhlat ja suurin osa meidan koulun vaihtareista osallistui niihin. Meilla oli ohjelmassa mm. valokuvauskilpailu, jonka mun ryhma voitti!:)
Liityin reilu viikko sitten netball joukkueeseen ja taman viikon keskiviikkona minulla oli ensimmainen netball pelini ikina. Valmentajani sahlasi vaikka mita ja paastyamme lopulta hallille han pisti minut ja muutaman muun tyton paikkaamaan toisen joukkueen puuttuvia pelaajia. Olin aivan hammentynyt ensimmaisessa pelissani, silla en tiennyt saantoja, enka ollut koskaan ennen edes nahnyt varsinaisesti pelattavan koko lajia. Siella sitten yritin pelailla, mutta onneksi seuraava peli, jonka pelasin oman joukkueeni kanssa meni jo paljon paremmin. Joukkueeni on todella kiva ja odotan innoilla taman netball kauden alkamista kunnolla:)
OEDissa meidan teemana on nyt kajakointi ja tiimityo. Tahan mennessa olemme harjoitelleet kanootin dippaamista ympari, siella veden alla roikkumista seka kanootin takaisin oikein pain kaantamista. Viikon alussa harjoittelimme myos melomista ja huomenna olemme menossa jokeen kajakoimaan. En ollut koskaan ennen kokeillut varsinaista kajakointia ja se on todella hauskaa!:)
Tassa oli nyt kuulumiset nain tiivistettyna viimeiselta kuukaudelta. Yritan kirjoittaa viim. parin viikon paasta uudelleen!
