Moikka! Olen ollut taas vaihteeksi menossa, ja talla ketaa lahdin saksalaisen vaihtarikaverini ja hanen isantaperheensa kanssa pariksi viikoksi kiertamaan taman etelasaaren ylaosaa. Reissu oli mahtava ja teimme mm. monia kavelylenkkeja metsikoissa seka näimme upeita auringon laskuja, pelasimme korttia ja istuimme autossa. Näin lisaa uutta seelantia ja rakastan tata maata vain enemman.
Lahdimme matkaan 27.12, boxing dayta seuraavana paivana. Boxing dayna alkavat suuret alet ja monet ostavat silloin jo lahjat seuraavaa joulua varten. Kavin shoppailemassa kaverini kanssa (koko kauppakeskus oli taposen taynna ihmisia, jonot olivat torkean pitkat) ja sen jalkeen jatkoimme rannalle ja sielta menin paulalle yoksi seuraavan paivan reissuun lahtoa varten.
1. Paiva Chch-Kaikoura
Ensimmaisena paivana ajoimme Christchurchista Kaikouraan, mika on pieni kaupunki meren rannalla chch ylapuolella. Auton ikkunasta vilahteli ihania maisemia: valilla jokapuolella oli vuoria/korkeita jyrkkia kukkuloita ja valilla vieressamme aukeni sinisena valkkyva meri.
Kaikoura on paaasiassa vain tama ylla oleva katu ja rantaa. Kiertelimme kaupoissa ja soimme jatskia rannalla. Oli upeaa istua rannalla valtavien aaltojen iskiessa rantaan, auringon paistaessa, lusikoidessa jaateloa ja nahda vuorten siluetteja kauempana lahden toisella puolella. Illemmalla palattiin viela uudestaan kavelemaan rantaa pitkin ja muut nauroivat kunnolla kun kavelin vesirajassa ja yhtakkia suuri aalto kasteli mut napaan asti. Illalla mina ja Paula uiskeltelimme hostellimme uima-altaassa ja pidimme hauskaa. :)
2. Paiva Kaikoura-Nelson
Herasimme aikaisin aamulla ja ajoimme hylkeiden bongaus paikalle. Hylkeet olivat alhaalla rannassa ja itse katselimme niita kallion paalta. Siella oli myos paljon hylkeen poikasia, jotka olivat aivan suloisia<3
Seuraavaksi ajoimme kukkuloiden keskelle kansallispuistoon ja kavelimme joenpientaretta pitkin parisen tuntia suuntaansa. Aurinko paistoi, ulkona oli +30 astetta lamminta ja maisemat olivat hienot. Oli myos hauskaa paasta tekemaan jotain vahan sporttisempaa pitkasta aikaa:D
Molemmilla puolilla kohosivat paikoin kukkulat ja paikoin olimme kapeissa solissa ja ymparillamme oli korkeita pystysuoria kallioseinamia. Pompimme kivilta toisille ja kahlasimme vahan valia kirkkaan joen yli, mika virkisti mukavasti.
Tama kallion halkeama oli paamaaramme ja kavelimme sen lapi toiselle puolelle. Sen pohjalla kulki joki, jota olimme seuranneet koko matkan ja ylhaalla kallion seinamien valista pilkotti taivas.
Paluumatka meni nopeammin kuin menomatka ja olimme kaikki vasyneita paastessamme takaisin autolle. Nautin kavelemisesta, vaikka sainkin nilkkani tayteen karpasen puremia..
Mahtava kokemus!:)
3. Paiva: Nelson
 |
| Christmas tree-pōhutukawa |
Vietimme kokopaivan kierrellen kaupungilla.. Ensiksi kavimme museokylassa, joka oli periaatteessa pieni kyla mika esitti elamaa taalla parisen sataa vuotta sitten, kun britit tulivat uuteen seelantiin ja asettautuivat asumaan tanne. Seuraavaksi kavelimme natin japanilaisen puutarhan lapi ja jatkoimme Nelsonin keskustaan kauppoihin.
Siella oli paljon sopoja kauppoja, mita ei loydy christchurchista ja loysimme jopa julkisen pianon, joka oli maalattu varikkaaksi ja silla saivat kaikki soittaa. Illalla uiskentelimme viela hostellin uima-altaalla ja pelailimme porukalla.
4. Paiva: Nelson- Lake Rotoiti
Ensimmainen kohteemme aamulla oli Wow- wearable art museo. Olin nahnyt useimmat asuista jo Wellingtonin naytoksessa, mutta oli hienoa nahda ne viela uudelleen ja myos joitain edellisten vuosien toita. Ylla olevassa kuvassa olevat asut (myos nuo huulet) ovat kaikki siis paalle puettavia taideteoksia.
Ajoimme pari tuntia alas lake Rotoitille, jossa yovyimme kaksi yota. Kavimme ihailemassa jarvea, joka oli todella kaunis ja tyyni ja sen toisella puolella oli sademetsan peittamia kukkuloita.
Eels. Naita suuria kaloja elaa lahes jokaisessa jarvessa ja joessa taalla uudessa seelannissa, ja ne syovat vain lihaa. En haluaisi uida noiden keskella.
Paivallisen jalkeen teimme paulan kanssa ensimmaiset henna-tatuointimme. Tein paulalle nuo linnut ja kuumailmapallon ja Paula teki norsun ja koynnoksen minulle. Niiden teko on todella hauskaa!
5. Paiva UUSI VUOSI 2015: Lake Rotoiti
Vuosi 2014 on ollut ikimuistoinen vuosi! Vuoden ensimmaisella puolella olin kokoajan menossa Mm. Piano, musiikin teoria, isoskoulutus, ala-asteelaisten kokkikerhossa isostaminen ja fudis seka koulu veivat suurimman osan ajastani. Toisella puoliskolla olen ehtinyt levahtamaan enemman, mutta menoa on silti riittanyt enemman kuin tarpeeksi.Olen niin kiitollinen tasta vaihtovuodesta! Olen nauttinut taalla uudessa seelannissa vietetysta puolesta vuodestani taysilla, enka haluaisi nousta ensi heinakuussa lentokoneeseen... on tietenkin ihanaa paasta nakemaan taas perhe, suku ja kaverit, mutta silti...
Aamulla kavelimme jarven rantaan valmiina patikoimaan vajaa kolmetuntia metikossa. Ajoimme vesitaksilla jarven toiselle puolelle ja matkalla ihailimme molemmilla puolillamme kohoavia sademetsia. Alkoi sataa kaatamalla ja seuraavaksi oli vuorossa takaisin hostellille kavely ylla olevassa kuvassa olevaa rantaa pitkin.
En ollut koskaan ennen ollut sademetsassa ja tama metsa ei vastannut ihan taysin odotuksiani sademetsasta. Olihan siella kaunista, paljon kasveja, ja satoi, mutta olin silti kuvitellyt ne hieman erikoisimmiksi. Polku, jota pitkin kavelimme oli valilla todella huono ja lainehteli vetta tai mutaa ja valilla piti kiipeilla valtavien puunjuurien yli. Nautin siella kavelemisesta mutta oli silti mukavaa paasta takaisin hostellille ja vaihtamaan kuivat ja lampimat vaatteet paalle.:)
Illalla kavimme ravintolassa syomassa uuden vuoden kunniaksi ja sen jalkeen pelailimme taas kaikki yhdessa.
Tama uusi vuosi oli aivan erilainen kuin mikaan aiemmin viettamani uusivuosi. Rammimme sademetsassa keskella ei mitaan, emmeka mm. nahneet ilotulituksia tai sulattaneet tinahevosenkenkia. Se oli kuitenkin ikimuistoisin uusivuosi tahan mennessa.:):D
6. Paiva: lake Rotoiti-Karamea
Ajoimme West coastilla olevaan pieneen pieneen kylaan, Karameaan. Yritimme Paulan kanssa loytaa sielta kylan keskustaa, mutta tulimme sellaiseen tulokseen, etta sellaista ei ole. Seuraavana paivana loysimme kuitenkin pienen ruokakaupan ja pari putiikkia lisaa, mutta ei siella hirveasti shoppaile.
Karamea on viimeisin kyla etelasaaren lansirannikolla ja sen jalkeen ei ole enaa mitaan muuta kuin metsaa. (Siella ei pysty edes soittamaan puhelimella) Metsan jalkeen alkaa vain meri ja pohjois-saari tulee myos vastaan jossain vaiheessa, mutta sivistysta etelasaarelta ei enaa loydy karameasta pohjoiseen pain.
Karameassa on kuitenkin paljon patikointireitteja, luolia ja rantaa. Rannalla ei voi kuitenkaan oikein uida, silla aallot ovat vaarallisen suuria. Patikointireittejen takia me tulimmekin tahan kylaan ja seuraavan paivan vietimme kavelleen metsikossa.
 |
| Tiskaamassa hostelliasuntomme keittiossa |
Illemmalla kavimme kuvailemassa ja kavelemassa rannalla:)
7. paiva: Karamea
Vietimme kokopaivan ulkona kavellen kansallispuistossa muutamia, noin tunnin kavelylenkkeja. En ole muistaakseni ollut koskaan ennen varsinasissa luolissa ja jokaisen kavelylenkin varrella oli vahintaan yksi suuri luola. Joidenkin katossa oli hamahakkeja ja niiden pesia ja toivoin vain, etta ne eivat tippuisi niskaan.
Useimmat naista luolista olivat niin pimeita, etta ilman taskulamppuja niissa olisi ollut mahdotonta nahda eteensa. Ylla oleva luola oli todella korkea ja sen seinilla oli kiiltomatoja:)
Nama kaikki kavelyreitit kulkivat sademetsan lapi, ja tama sademetsa vastasi enemman odotuksiani sademetsasta, kuin ensimmainen, jossa kavimme. Tama oli taynna erilaisia kasveja, sammalia, palmuja, koynnoksia ja vaikka mita.
Jokien vesi siella oli ruskeaa kaikkien ymparilla olevien kasvien takia.
Tama luola oli todella avoin ja sen katto oli taynna ylla olevia tippukivia (?). Kuljimme sinne tuon valtavan kallioportin lapi, mika oli todella upea.
Tahan luolaan laskeuduimme jyrkkaa "kuilua" alas. Sen lapi virtasi joki ja se oli muutenkin todella natti.
Sademetsakavelyn jalkeen kavimme viela nopeasti talla rannalla. Nousuvesi oli juuri tulossa. Joillakin rannoilla siita pitaa olla varuillaan, silla saattaa jaada loukkuun nousevan veden keskelle.
Kavimme viela kavelemassa yhden lyhyen reitin metsassa ja ajoimme takaisin hostellillemme.
8. Paiva: Karamea-Punakaiki
Aamulla pakkasimme tavaramme ja ajoimme pari tuntia west coastia alaspain Punakaikiin. Olin ollut siella jo kerran NZIIUn reissulla, ja naimme uudestaan mm. pancake rocksit.
Kavimme Paulan kanssa kahlaamassa rannalla, silla aallokko oli niin kova, etta olisi ollut vaarallista uida siella.
Ihailimme auringonlaskua illemmalla tienvieressa olleen "talon" paalta. Christchurchissa en juurikaan paase nakemaan auringonlakuja, silla niita varten pitaa kiiveta makien huipulle, ja itse asun vahan kauempana näista mäista ja kotiintuloaika on jo viiden kuuden maissa.
9. Paiva: Punakaiki
Tama oli viimeinen kokonainen paiva ja kavimme viela yhdella muutaman tunnin kavelylenkilla. On hauska, miten tottuu niin itselle epatavallisiin maisemiin ja niista tulee aivan normaaleja. Emme siis enaa Paulan kanssa rapsineet kuvia joka ikisesta kasvista ja kivesta..
Ensimmaisessa kuvassa taustalla on pancake rocksit, joita kaikki turistit kayvat ihmettelemassa. Seuraavassa kuvassa on todella kaunis ranta, jossa kavimme pyorahtamassa lounaan jalkeen:)
Kavin suihkussa tuossa vesiputouksessa ja sen vesi oli jaatavan kylmaa. Tasapainoitellessani liukkaalla kivella putouksen alla nain myos pienia sateenkaaria ymparillani:)
Tuon rannan kalliot olivat myos taynna pienia simpukoita ja loysimme pari suurta, kammenen kokoista meritahteakin. En ollut koskaan ennen nahnyt meritahtia luonnossa ja olin yllattynyt kun naimme muutaman!:)
Talla kertaa menimme hyvissa ajoin rannalle, jotta nakisimme auringonlaskun hieman paremmasta paikasta kuin edellisena iltana. Auringonlasku oli aivan upea. Aallot iskivat rannassa olevia kallioita vasten ja aurinko painui valtavana kirkkaana pallona horisontin taakse varjaten taivaan oranssiksi. En ikina voisi kyllastua naihin auringonlaskuihin.
10. ja viimeinen paiva: Punakaiki-Christchurch
Viimeisena paivana matkalla takaisin kotiin pysahdyimme katselemaan tata vesiputousta ja jatkoimme matkaa Castle hilliin, mika on jo aika lahella christchurchia.
Siella vaihdoimme uikkarit vaatteidemme alle, laitoimme kyparat paahan ja lamput otsaan ja marssimme pitkaan luolaan. Kavelimme sen paasta paahan, mika kesti noin 40 minuuttia. Valilla vetta oli vain nilkkoihin, valilla jopa napaan asti. Se oli muos todella kapea, mutta paikoin hyvinkin korkea. Luola oli taysin pimea ilman taskulamppuja, ja niiden hukkaaminen olisi ollut ikavampaa.. sen jalkeen ei olisi enaa oikein voinut liikkua, silla luolan pohja oli niin epatasainen, etta siina olisi voinut kayda huonosti. Siella kaveleminen oli kokemus, jota en unohda. Ensimmaiset kymmenisen minuuttia olin innoissani, mutta sitten alkoi iskea pienoinen pakokauhu ja halusin vain paasta pois sielta. Olin niin helpottunut, kun naimme vihdoin paivanvalon pilkottavan luolan suusta.
Luolan lapi kavelyn jalkeen kavimme vain kahvilla ja ajoimme takaisin christchurchiin.
Oli aivan upea reissu, mutta oli myos kiva paasta hetkeksi kotiin levahtamaan ennen seuraavaa reissua.. :)
