Enaa 30 paivaa jaljella.. en tieda mita ajatella.. Taalla olisi viela niin paljon tehtavaa, mutta niin vahan aikaa. Pitaisi varmaan tarttua enemman hetkeen ja olla murehtimatta lahdosta, joka lahenee kokoajan. Vuoden alussa tuntui kaukaiselta ajatella, etta taalta pitaisi joskus lahteakin. Lahto oli vain jotain, mista kaikki vaihtarit puhuivat, mutta en voinut ajatella sita tosissaan.. aikaahan oli viela niin paljon. Kun jaljella olevat kuukaudet muuttuivat jaljella oleviksi viikoiksi ajatus lahtemisesta alkoi tulla paljon todellisemmaksi.. Ja tanaan tajusin kunnolla, etta minulla on vain nelja viikkoa jaljella.
Yksi Suomeen tulon hyvista puolista on se, etta siella ei ole enaan "deadlinea". Deadlinea, minka jalkeen kaikki, mika on saavutettu pitaa jattaa jalkeen ja aloittaa taas uusi elama. Kun lahden taalta minun pitaa sanoa suurimmalle osasta kavereistani hyvastit tietaen, etta en tule enaa koskaan nakemaan heita uudelleen, vaikka kuinka haluaisin. Toki voin skypettaa ja nahda heita uudestaan, kun tulen tanne joskus tulevaisuudessa, mutta siita ei ole viela takeita. Elama taalla ei enaa koskaa tule olemaan samanlaista, kuin nyt. Kun tulen tanne uudestaan en enaa asu samassa talossa kuin nyt, en kavele jokapaiva samaa tieta kouluun enka nae naita samoja ihmisia, joista on tullut niin tarkeita taman vuoden aikana.. Seuraavalla kerralla kun olen taalla kaverini ovat luultavasti muuttaneet ympari uutta seelantia opiskelemaan tai takaisin kotimaihinsa..
On vaikeaa ajatella sita, etta tama ihana elama taalla on tulossa loppuun ja pian olen jo lentokentalla.. Tuntuu silta, etta olisin asunut taalla aina. Muistot suomesta tuntuvat todella kaukaisilta ja on hankalaa kuvitella elamaani suomessa paluuni jalkeen.. Sinne olen kuitenkin tulossa, nahdaan pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti