April camp

Moikka! Olen juuri parin viikon lomalla koulusta ja saavuin muutama paiva sitten vaihtojarjestoni leirilta pohjoissaarelta, Hamiltonista. Ennen tata leiria olin viisi paivaa kaikkien etelasaartelaisten youthgrouppejen yhteisella paasiais leirilla. Molemmat leirit menivat todella hyvin!

Paasiaisleirilla oli reilu 4000 osaanottajaa ja nukuimme teltoissa leirinta-alueella. Ruoka oli hyvaa, kelit lampimat ja tutustuin uusiin ihmisiin seka nain tuttuja joidenka en tiennyt tulevan leirille. Siella oli myos paljon erilaisia aktiviteetteja ja kokeilin mm. jetboatingia, mika on todella suosittua Uudessa-Seelannissa. Menimme isoon moottoriveneeseen ja ajoimme jokea ylos ja alas kovaa vauhtia ja teimme tiukkoja kurveja. Leiri oli hauska, mutta oli silti kiva paasta sen jalkeen kotiin.. mutta vain pyrahtamaan, silla seuraavana aamuna olin jo matkalla pohjoissaarelle.

Tapasimme pohjoissaaren vaihtarit Hamiltonissa ja oli ihanaa nahda kaikki vanhat kaverit pitkasta aikaa! Tanavuonna uudet vaihtarit ovat joko Japanista tai Thaimaasta, joten meita Eurooppalaisia on vain 8 ja me toimimme tukareina uusille tytoille ja pojalle (raukkaparka, toivon, etta han ei tuntenut oloaan liian awkwardiksi). 

Joka paiva meilla oli NZIIU kokous, joissa kertailimme saantoja, annoimme vinkkeja uusille vaihtareille ja kerroimme kokemuksistamme ja elamasta vaihtarina ja paljon muuta. Meille oli jarjestetty myos paljon erilaisia aktiviteetteja:)

Vietimme nuo nelja paivaa talla maatilalla, mista avautuivat upeat maisemat. Kelitkin olivat todella hyvat, eivatka samanlaiset kuin talla hetkella taalla Christchurhissa. Eilen satoi kaatamalla rakeita ja tanaankin on vain paaasiassa satanut ja ollut kylma. Talvi tulee.

Ensimmaisena paivana paasimme ryhmani kanssa ratsastamaan. Tuo oli minulle toinen kerta kun olin ratsastamassa ja olisi hienoa ratsastaa useamminkin. Sain kokeilla ravaamista, mika oli vaikeampaa, kuin ensin kuvittelin. 

Illalla paistoimme vaahtokarkkeja nuotion aaressa ja lauleskelimme lauluja. Meidan piti laulaa kansallisuuslaulumme ja ohjaajamme tykkasivat suomen laulusta niin paljon etta paasin paahtamaan vaahtokarkkini ensimmaisena. Taman jalkeen meilla oli pikemminkin kymmenen vuotiaille suunnattu koysirata, mutta se oli silti hauskaa.

 

Seuraavana paivana ohjelmassa oli kajakointia ja oli hauskaa paasta taas melomaan. Sen jalkeen pelasimme vaikka minkalaisia erilaisia peleja ja vapaa-ajalla mm. saippuioimme tuon ylla olevan vesiliukumaen ja laskimme sita alas. 

Kolmantena paivana vuorossa olivat kiipeilu ja flying fox. Oli hauskaa paasta kayttamaan OEDissa opittuja taitoja taas uudestaan!:)

Flying fox on, kuten ylla olevassa kuvassa nakyy, pieni koysirata. Hyppasimme korokkeelta ja kiidimme toiselle puolelle lampea. Kuvassa molemmat kaverini olivat juuri jumittuneet keskelle lampea ja heidat piti kayda hinaamassa rantaan:D

Leiriruoka on lahes aina herkullista ja tuolla se oli Ruokaa isolla arralla! Tuntui silta etta me soimme kokoajan ja ihmettelen vain miten kaikki ohjaajat eivat olleet aivan valtavia, silla sen lisaksi etta ruokaa oli paljon ja usein, se oli todella hyvaa!!!

Viimeiseja iltana meilla oli "konsertti" ja lahes jokainen esitti vahintaan yhden esityksen. Saestin kahden kaverini laulua ja teimme viela toisenkin esityksen isommalla porukalla. Ohjaajatkin esittivat muutaman sketsin, mitka olivat todella hyvia!

Tajusin myos etta taalla viljellaan todella paljon vitseja kuten "Why did a monkey fall off the tree? -It was dead!". Tuon tapaisia vitseja kerrotaan melkein jokaisessa tapahtumassa odotellesa eistyksien vaihtumista:D

Noin puolet vaihtareista, jotka olivat leirilla:)

Viimeisena paivana ohjelmassa oli jousiammuntaa. Olin kokeillut sita vain kerran aikaisemmin kotitekoisilla pyssyilla.

Lounaan jalkeen meilla oli meilla oli viela pieni kokous ja sen jalkeen hyppasimme niin nopeasti erisuuntiin lahteviin busseihin, etta en ehtinyt edes sanoa heippoja kaikille. On kummallista ajatella, etta en tule nakemaan Eurooppalaisia kavereitani (paitsi Paulaa, joka asuu myos Christchurchissa) enaa taalla Uudessa Seelannissa, jos koskaan. Olemme kokeneet niin paljon yhdessa, kasvaneet ja oppineet uusia asioita ja nyt se on periaatteessa ohi. 

Toivon todella, etta paasisin moikkaamaan heita Saksaan ja Hollantiin!:)

I love u guys<3 xx

Saavuimme takaisin Christchurchiin ja dad ja uusi  japanilainen host siskoni, Chiko, olivat minua vastassa lentokentalla. Han on yksi sopoimmista ihmisista, jonka olen ikina tavannut. Hanen englantinsa ei ole viela kovin korkealla tasolla enka tieda, kuinka paljon han ymmartaa puheestani, mutta kylla hanen kanssaan voi ihan keskustella kunhan vain puhuu hitaasti:) Han on todella kiva ja meilla on paljon yhteisia kiinnostuksen kohteita. Nama kolme viimeista kuukauttani taalla tulevat olemaan hienoja hanen kanssaan!:)

A new host sister

The next night after Akari left I got a new host sister, Anna. She lived with us for two and half weeks which were left form her exchange. Her and I got  on really well and became really good friends:) I wish she was still here in New Zealand!

We did a lot of fun stuff together:) I really miss ur massage skills Anna! 

One night we had to get up in the middle of the night because our fire alarm was on and our living room stank like a smoke. The firemen came and checked our house while we stood outside in the dark and cold for half an hour wrapped in our blankets. In the end our house was all good and there was no fire. It was something we hadn't experienced before.

We baked Finnish cinnamon rolls korvapuusteja and she liked them!:)

One of her last nights. We drove up to the hills to view the beautiful skyline of Christchurch. 

I hope everything is fine with u back in Japan! You are such an awesome and positive person and I'm definitely gonna visit u and Akari once I come to Japan. Miss uu<3 x

Kayaking trip

Lahdimme OED luokkani kanssa kolmeksi paivaksi Horonui riverille, keskelle ei mitaan. Tuota retkea varten olimme harjoitelleet monta viikkoa kajakoimista uima-altaassa, joessa ja meressa ja nyt olimme periaatteessa valmiita kajakoimaan pitkia matkoja suuressa joessa ja laskemaan koskia. 

Kajakoinnin lisaksi harjoittelimme reissullamme joen ylitysta ja jokeen joutuneen henkilon pelastamista, seka patikointia ja muita pienempia taitoja. 

Retki oli ihan mahtava, ja olisin voinut jaada sinne pidemmaksikin aikaa: pieneen telttaan, puhelimien ulottumattomiin (kaikki mita leiri-alueellamme oli, olivat pienia puita, joki, ruohoa, aita ja huussi), syomaan herkullista helppoa pikaruokaa ja olemaan kavereiden kanssa ja pitamaan hauskaa:)

Matkalla keskelle ei-mitaan. Ajomatka kesti kolmisen tuntia ja se vierahti nopeasti:)

Saavuttuamme leiripaikalle pystytimme teltat ja seuraavana ohjelmanumerona oli sinne kulkevan ajotien korjaaminen ja pienien puiden taimien kastelu. Meita edeltava OED ryhma oli pystyttanyt paljon taimia edellisella viikolla ja nyt oli meidan vuoro pitaa niista huoli. Niita pystytettiin sen takia, koska parivuotta sitten yksi meidan koulun OED ryhmista sytytti koko leirin tuleen ja nyt meidan piti paikkailla palaneiden puiden rippeita uusilla puilla ja saada paikka nayttamaan yhta kivalta, millainen se oli mutama vuosi sitten ennen tulipaloa.

Taalla me telttailimme nuo kolme paivaa

Tie toiden jalkeen meidat jaettiin kahteen ryhmaan: joen ylittajiin ja kajakoihin. Harjoittelimme ensin vedenvaraan joutuneen henkilon pelastamista ja lopuksi kelluimme joen mukana virtaa alas kajakoijien luokse ja vaihdoimme vuoroja. 

Kajakoinnissa kertailimme taitoja, jotka olimme oppineet jo aikaisemmin ja kertaus tuli kylla kaikilla tarpeeseen. Illalla oli mukavaa paasta takaisin leiriin ja vaihtaa likomaraksi kastuneet kerrastot kuiviin.

Meita onnisti kelien suhteen ja paivat olivat suht lampimia joten ei tarvinnut palella paljoa. Joki oli tosin hyytavan kylma ja ohjelmaan kuului siella pulikointia, mutta onneksi meilla oli markapuvut ja kolme kerrosta thermaleita paalla. 

Yot olivat kuitenkin asia erikseen..

Kokkasimme aamupalamme, lounaamme ja paivallisemme talla aukealla. Mina ja Annika olimme varustautuneet kunnolla ja meilla oli ruokaa vaikka viideksi paivaksi. 

Ongelmilta ei kokkauksen kanssa kuitenkaan valtytty, silla retkikeittimemme oli kehnohko ja sytytimme maan palamaan kaksi kertaa.

Menuumme kuului kanarisottoa ja kanapastaa, mika oli pikemminkin keittoa, silla sinne humpsahti hieman liikaa vetta. Molemmat olivat kuitenkin todella herkullisia!

Ryhmassamme oli 17 oppilasta, ja retken aikana meista tuli todella tiivis ryhma:)

Yhtena paivana annoin heille salmiakkia maistiaiseksi ja olisi kylla pitanyt ottaa kuvia heidan ilmeistaan. "WHAT IS THAT?!?!" "That is not food!" "Tastes like asshole!" "Are u trying to poison me?!?".
 -C'mon mates salmiakki on ihan parasta:DD

Kehnosti nukutun yon jalkeen herasimme aikaisin paivan aktiviteetteja varten (juuri kun paasin syvaan uneen olikin jo aamu). 

Menimme taas ryhmittain joko melomaan tai ylittamaan jokea. Olin itse ensin ylittamassa joka, mika oli yllattavan vaikeaa, silla kohdassa, jossa harjoittelimme ylitysta virta oli todella kova ja vesi oli syvaa. 

Kajakoinnissa ei ollut aivan minun paivani ja meloessamme jokea alas onnistuin kippaamaan itseni ympari pari kertaa. Ryhmamme ennatys oli kuitenkin kaatuminen 20x saman paivan aikana, mika oli jo aika saavutus.

Kolmantena ja viimesena paivana pakkasimme telttamme ja tavaramme ja lahdimme paivan aktiviteetteihin. Meloimme taas jokea alas ja laskimme muutaman vaikeamman kosken.

Patikointiryhma teki muutaman tunnin kavelyretken ja kumpienkin ryhmien tehtya molemmat kokoonnuimme yhteen ja ajoimme takaisin ihmisten ilmoille.
Paluumatka alkoi kuitenkin hitaansti, silla lampaat olivat paattaneet vallata tuon pienen tien ja siina sitten ajeleskelimme lampaiden tahtia.. En ole koskaan ennen nahnyt niin paljon lampaita kerralla! 

Leiri oli ihan huippu ja odotan jo innolla seuraavaa outdoor education reissuamme, jolloin lahdemme patikoimaan kolmeksi paivaksi. Thank you everyone for the great time!:)

Akarin lahto

Moi! Taas on pari kiireista viikkoa takana. Tanaan kavin keilaamassa kavereiden kanssa ja viikon alussa aloitimme OEDissa uuden teeman, patikoinnin. (Viimeviikolla oli kayaking trip, mista kirjoitan seuraavassa postauksessa). Harhailimme metsassa karttojen kanssa yrittaen loytaa erilaisia pistaita ja loppuen lopuksi ryhmani voitti taman kilpailun:)

 Akari lahti takaisin japaniin kaksi viikkoa sitten sitten, ja seuraavana paivana siita sainkin jo uuden host siskon, Annan. Han vaihtoi alkuperaisesta perheestaansa meille vaihtovuotensa kolmeksi viimeikseksi viikoksi. Hanen lahdettyaan saan taas uuden host siskon. Anna on japanista ja tulen hanen kanssaan todella hyvin toimeen:) Monesti japanilaisten vaihtareiden englantia on hieman hankala ymmartaa, mutta sita ongelmaa ei ole hanen kanssaan. Harmi vain, etta hanen pitaa palata Japaniin jo puolen toista viikon paasta. 

Mutta.. mitas onkaan tapahtunut nyt naiden parin viikon aikana..

Te Matatini oli suuri kapahaka festivaali. Kavin siella kahtena paivana ja se oli aivan mahtava! Siella oli paljon hienoja kapahaka esityksia, paljon erilaisia yritysten ja yliopistojen kojuja joista sai ilmaisia karkkeja, tikkareita, magneetteja, pinsseja, aurinkolaseja, hedelmia, kynia, hammasharjoja, pastilleja, jumppapusseja, juomapulloja... Paasimme myos tekemaan erilaisia hauskoja aktiviteetteja, ottamaan photobooth kuvia ja maistamaan muutamia uusia ruokia. Kokeilin mm. savustettua ankeriasta, mita syodaan aika paljon taalla uudessa-seelannissa.
Ylla olevassa kuvassa oli aika kehno keli, mutta suurimmasta osasta aikaa aurinko paistoi ja oli kuuma:)

a part of team cashmere

Perjantai iltana pidimme tyttojen iltaa muutamien kavereiden kanssa ja seuraavana aamuna yhden koulun pihalle oli jarjestetty international student welcome party. Siihen osallistui monta koulua ympari christuchurchia. Jokainen koulu muodosti vahintaan yhden joukkueen ja meidan piti suorittaa erilaisia tehtavia, joista sitten sai pisteita. Ryhmani ei voittanut, mutta meilla oli silti hauskaa:) Tuon kilpailun jalkeen soimme BBQ lounaan ja taman jalkeen lahdin kavereiden kanssa keskustaan pyorimaan.

Seuraavana paivana tasta menimme host familyni kanssa paivareissulle Akaroaan, todella kauniiseen merenranta kaupunkiin parin tunnin ajomatkan paassa christvhurchista. Keli ei ollut paras, mutta kiertelimme pienissa putiikeissa ja soimme Akaroan kuuluisia fish n chipseja. (ne ovat kuulemma parempia kuin normaali fish n chips, mutta oikeastaan en huomannut sen suurempaa eroa.)

Akarin valmistuminen japanilaisesta englanti koulustaan oli seuraavana keskiviikkona ja vietimme koko illan siella. Ohjelmassa oli paljon puheita, muutama laulu ja maori "tanssi", seka tietenkin kunnon tarjoilut. 

Akari you looked so beautiful!:)

Yhtena akarin viimeisita illoista talla Uudessa-Seelannissa kavimme ravintolassa syomassa hanen lahtonsa kunniaksi. Taman jalkeen ajoimme yhden kukkuloista -jotka reunustavat toista puolta christcuhrchista- huipulle ihailemaan oista kaupunkia.

Akarin viimeisena kokonaisena paivana menimme colour runniin kavereiden kanssa, mika oli aivan mahtava! Sita mainostettiin maailman hauskimpana 5km ihan syysta:)

Maalasimme paitamme ja lahdimme juoksemaan. Matkan varrella oli 5 pistetta joissa miedan paalle ruiskutettiin varipulveria tai,-vetta. Paallystyimme kuitenkin varilla vasta juoksun jalkeen, kun kaikki osallistujat keraantyivat kokoon ja heittivat pulveria ilmaan. 

Kavellessamme takaisin koteihimme jotkut, jotka eivat tienneet tapahtumasta olivat aivan hammentyneena ja kysyivat ajaessaan ohitse, etta mista ihmeesta olimme tulossa. Voisin todellakin kylla menna uudestaan!

Tuo vari oli todella hankalaa saada pois,  ja loydan vielakin valilla maalia hiuksistani, vaikka colour runista on jo 2 viikkoa.

Akarin lahto koitti ja jouduimme sanomaan hyvastit. Han olisi tosiaan halunnut jaada tanne ja lahes tyonsimme hanet turvatarkastus jonoon. Jotkin muista samaan aikaan takaisin japaaniin palaavista vaihtareista olivat aivan innoissaan paasystaan kotiin, mutta Akari ei. Akarin kadottus porttien toiselle puolelle olo tuntui tyhjalle, enka tiennyt oikein mita ajatella. Olin varautunut jo olemaan ainoa lapsi reilu kaksi viikkoa, mutta iloiseksi yllatykseksi sainkin uuden host-siskon heti seuraavana paivana:)

Aika rientaa..

Moikka!

Tama viikko on hujahtanut niin nopeasti etta tuntuu silta etta kirjoittelin tata blogia viimeksi toissapaivana. Kelit on taalla edelleen ihanan lampimat, vaikka syksy alkaa lahestya ja paivat lyhentya. Akari lahtee takaisin Japaniin reilu viikon paasta, mika on todella outoa ajatella. Akari on ollut taman koko ajan osa vaihtoani ja en osaa oikein kuvitella etta han on pian kaukana poissa. Hanta tulee ikava. Saan kuitenkin uuden japanilasen host siskon huhtikuun alussa ja odotan innolla hanen tapaamista:)

Koulu on mennyt todella hyvin ja tykkaan ainestani. En ole tuntenut varmaan koskaan tallaista samanlaista kouluun menemisen "riemua" kuin taalla:D. Joka aamu on kiva herata kouluun, silla tietaa, etta taas on alkamassa uusi hieno paiva kavereiden kanssa.

Koksan luokan kanssa kaytiin CPIT-yliopistolla tekemassa muutaman tunnin barista-course. Siella opimme, miten tehda kahveja ja kaakaoita kahvila tyyliin, mika oli todella hauskaa! Itsella on viela vahan opettelemista tuon kanssa, mutta harjoitus tekee mestarin.. saimme myos juoda kaikki kahvimme mitka teimme ja en enaa ikina juo niin paljon kahvia kerralla.

Viikonloppuna kavimme Japan day-marketilla ja mina ja akari vedimme yukatamme paallemme:) Tuo marketti oli taynna japanilaisia ja monet olivat pukeutuneet myos yukataan tai kimonoon. Sain kehuja outlookistani ja joku nainen jopa otti kuvan minusta. Kokeilin paljon erilaisia japanilaisia ruokia ja lemppareitani oli riisiburgerit ja dumplinit ( jatietenkin nuudelit ja sushi). Tuolla oli myos paljon kojuja joissa pystyi opetella tekemaan erilaisia japanilaisia juttuja mm. kirjoittaa nimi japanilaisittain tai pyoritella kukka sushia:) Haluan menna japaniin jossain vaiheessa tulevaisuudessa!

Uusi asia, mita olen kokeillut tallaviikolla on uppopaistettu banaani.. En tiennyt etta sellaisiakin saa. Maku oli itseasiassa ihan okei, mutta tykkaan silti enemman ihan normaaleista kokkaamattomista banaaneista.

 Ja yksi vihje koulussa kavijoille: alkaa ikina unohtako lukkaria kotiin, jos ette muista sita ulkoa, silla koulun ympari ravaaminen ja oman luokan etsiminen ei ole kovin hyodyllista ajankayttoa. Meidan koulu taalla on niin iso, etta siihen oikeasti menee aikaa ja varsinkin silloin, kun ei ole edes mitaan hajua, mihin suuntaan pitaisi kavella. :D

fresh after kayaking:D

OutDoorEducation luokan kanssa olemme kayneet taman kuluneen reilu viikon aikana kaksi kertaa kajakoimassa. Viimeviikolla menimme rannalle, jossa oli todella korkea aallokko (ei suomessa vaan ole sellaisia) ja siinahan oli sitten mukava yrittaa kajakoida eteenpain puhumattakaan oikein pain pysymisesta. Roikuin useamman kerran veden pinnan alapuolella odotellen, jos joku sattuisi tulla pelastamaan. Jos apua ei kuulu on pakko vain pyristella irti kanootista ja raahata vedella tayttynyt kajaakki rantaan, tyhjentaa se ja lahtea melomaan uudestaan.

Toisella kerralla menimme kanotoimaan jokeen, ja talla kertaa en vierahtanyt vedenpinnan alapuolelle silloin, kun ei ollut tarkoitus:D Muutaman viikon paasta meilla on kolmen paivan kajaakkileiri, mika tulee olemaan aivan mahtava!

Athletics day- Suomen pitaisi ottaa tasta mallia!! Jokainen koulun oppilas kuulu yhteen kuudesta housesta ja jokaisella on oma varinsa. Olen itse cooper-sininen. Athletics paivana pukeudutaan oman talonsa vareihin ja kilpaillaan leikkimielisesti toisia taloja vastaan. Lajeja siella oli pituus-, ja korkeus hyppy, kuulan ja kiekon heitto seka erilaisia juoksuja. Itse juoksin 3000m, 1500m, 800m ja 400m ja olin tyytyvainen miten ne menivat. (tuo 3000m oli seuraavalla viikolla, enka tietenkaan tiennyt, mina paivana se oli. En ollut siis mitenkaan valmistautunut juoksemaan kun pari paivaa sitten saavuin mekkoineni paivineni kouluun.. en ole ennen urheillut mekossa:D) Tuo paiva oli yksi lamppari koulupaivistani tahan mennessa!!:) 

Harrastuksiani tallahetkella ovat salilla/ryhmaliikunnoissa kaynti ja netball. Olen alkanut paasta karryille netballissa. Meilla on peli aina joka keskiviikko ja ensijaksossa alkaa varsinainen netball kausi. En ymmarra sita, etta miksi kesalla, kun on ihanan lammin keli ulkona, pelataan sisalla ja kun on talvi ja kylma ollaan ulkona... ja sama on monen muunkin lajin kanssa.
Monet ihmiset aina naureskelevat sille, kun he ovat kysyneet koululiikunnasta suomessa ja olen maininnut jaakiekon. Heidan on vaikeaa uskoa, etta lahes jokainen suomalainen osaa pelata/on pelannut latkaa:D

Tanaan olin myos kapahaka-festivaaleilla (maori (uudenseelannin alkuperais asukkaat) kulttuuri festivaali) mutta kirjoittelen siita myohemmin, nyt lahden nukkumaan. Hyvaa yota!:)
PS. Paljon onnea OKKO!!!!!