Akarin lahto

Moi! Taas on pari kiireista viikkoa takana. Tanaan kavin keilaamassa kavereiden kanssa ja viikon alussa aloitimme OEDissa uuden teeman, patikoinnin. (Viimeviikolla oli kayaking trip, mista kirjoitan seuraavassa postauksessa). Harhailimme metsassa karttojen kanssa yrittaen loytaa erilaisia pistaita ja loppuen lopuksi ryhmani voitti taman kilpailun:)

 Akari lahti takaisin japaniin kaksi viikkoa sitten sitten, ja seuraavana paivana siita sainkin jo uuden host siskon, Annan. Han vaihtoi alkuperaisesta perheestaansa meille vaihtovuotensa kolmeksi viimeikseksi viikoksi. Hanen lahdettyaan saan taas uuden host siskon. Anna on japanista ja tulen hanen kanssaan todella hyvin toimeen:) Monesti japanilaisten vaihtareiden englantia on hieman hankala ymmartaa, mutta sita ongelmaa ei ole hanen kanssaan. Harmi vain, etta hanen pitaa palata Japaniin jo puolen toista viikon paasta. 

Mutta.. mitas onkaan tapahtunut nyt naiden parin viikon aikana..

Te Matatini oli suuri kapahaka festivaali. Kavin siella kahtena paivana ja se oli aivan mahtava! Siella oli paljon hienoja kapahaka esityksia, paljon erilaisia yritysten ja yliopistojen kojuja joista sai ilmaisia karkkeja, tikkareita, magneetteja, pinsseja, aurinkolaseja, hedelmia, kynia, hammasharjoja, pastilleja, jumppapusseja, juomapulloja... Paasimme myos tekemaan erilaisia hauskoja aktiviteetteja, ottamaan photobooth kuvia ja maistamaan muutamia uusia ruokia. Kokeilin mm. savustettua ankeriasta, mita syodaan aika paljon taalla uudessa-seelannissa.
Ylla olevassa kuvassa oli aika kehno keli, mutta suurimmasta osasta aikaa aurinko paistoi ja oli kuuma:)

a part of team cashmere

Perjantai iltana pidimme tyttojen iltaa muutamien kavereiden kanssa ja seuraavana aamuna yhden koulun pihalle oli jarjestetty international student welcome party. Siihen osallistui monta koulua ympari christuchurchia. Jokainen koulu muodosti vahintaan yhden joukkueen ja meidan piti suorittaa erilaisia tehtavia, joista sitten sai pisteita. Ryhmani ei voittanut, mutta meilla oli silti hauskaa:) Tuon kilpailun jalkeen soimme BBQ lounaan ja taman jalkeen lahdin kavereiden kanssa keskustaan pyorimaan.

Seuraavana paivana tasta menimme host familyni kanssa paivareissulle Akaroaan, todella kauniiseen merenranta kaupunkiin parin tunnin ajomatkan paassa christvhurchista. Keli ei ollut paras, mutta kiertelimme pienissa putiikeissa ja soimme Akaroan kuuluisia fish n chipseja. (ne ovat kuulemma parempia kuin normaali fish n chips, mutta oikeastaan en huomannut sen suurempaa eroa.)

Akarin valmistuminen japanilaisesta englanti koulustaan oli seuraavana keskiviikkona ja vietimme koko illan siella. Ohjelmassa oli paljon puheita, muutama laulu ja maori "tanssi", seka tietenkin kunnon tarjoilut. 

Akari you looked so beautiful!:)

Yhtena akarin viimeisita illoista talla Uudessa-Seelannissa kavimme ravintolassa syomassa hanen lahtonsa kunniaksi. Taman jalkeen ajoimme yhden kukkuloista -jotka reunustavat toista puolta christcuhrchista- huipulle ihailemaan oista kaupunkia.

Akarin viimeisena kokonaisena paivana menimme colour runniin kavereiden kanssa, mika oli aivan mahtava! Sita mainostettiin maailman hauskimpana 5km ihan syysta:)

Maalasimme paitamme ja lahdimme juoksemaan. Matkan varrella oli 5 pistetta joissa miedan paalle ruiskutettiin varipulveria tai,-vetta. Paallystyimme kuitenkin varilla vasta juoksun jalkeen, kun kaikki osallistujat keraantyivat kokoon ja heittivat pulveria ilmaan. 

Kavellessamme takaisin koteihimme jotkut, jotka eivat tienneet tapahtumasta olivat aivan hammentyneena ja kysyivat ajaessaan ohitse, etta mista ihmeesta olimme tulossa. Voisin todellakin kylla menna uudestaan!

Tuo vari oli todella hankalaa saada pois,  ja loydan vielakin valilla maalia hiuksistani, vaikka colour runista on jo 2 viikkoa.

Akarin lahto koitti ja jouduimme sanomaan hyvastit. Han olisi tosiaan halunnut jaada tanne ja lahes tyonsimme hanet turvatarkastus jonoon. Jotkin muista samaan aikaan takaisin japaaniin palaavista vaihtareista olivat aivan innoissaan paasystaan kotiin, mutta Akari ei. Akarin kadottus porttien toiselle puolelle olo tuntui tyhjalle, enka tiennyt oikein mita ajatella. Olin varautunut jo olemaan ainoa lapsi reilu kaksi viikkoa, mutta iloiseksi yllatykseksi sainkin uuden host-siskon heti seuraavana paivana:)

Aika rientaa..

Moikka!

Tama viikko on hujahtanut niin nopeasti etta tuntuu silta etta kirjoittelin tata blogia viimeksi toissapaivana. Kelit on taalla edelleen ihanan lampimat, vaikka syksy alkaa lahestya ja paivat lyhentya. Akari lahtee takaisin Japaniin reilu viikon paasta, mika on todella outoa ajatella. Akari on ollut taman koko ajan osa vaihtoani ja en osaa oikein kuvitella etta han on pian kaukana poissa. Hanta tulee ikava. Saan kuitenkin uuden japanilasen host siskon huhtikuun alussa ja odotan innolla hanen tapaamista:)

Koulu on mennyt todella hyvin ja tykkaan ainestani. En ole tuntenut varmaan koskaan tallaista samanlaista kouluun menemisen "riemua" kuin taalla:D. Joka aamu on kiva herata kouluun, silla tietaa, etta taas on alkamassa uusi hieno paiva kavereiden kanssa.

Koksan luokan kanssa kaytiin CPIT-yliopistolla tekemassa muutaman tunnin barista-course. Siella opimme, miten tehda kahveja ja kaakaoita kahvila tyyliin, mika oli todella hauskaa! Itsella on viela vahan opettelemista tuon kanssa, mutta harjoitus tekee mestarin.. saimme myos juoda kaikki kahvimme mitka teimme ja en enaa ikina juo niin paljon kahvia kerralla.

Viikonloppuna kavimme Japan day-marketilla ja mina ja akari vedimme yukatamme paallemme:) Tuo marketti oli taynna japanilaisia ja monet olivat pukeutuneet myos yukataan tai kimonoon. Sain kehuja outlookistani ja joku nainen jopa otti kuvan minusta. Kokeilin paljon erilaisia japanilaisia ruokia ja lemppareitani oli riisiburgerit ja dumplinit ( jatietenkin nuudelit ja sushi). Tuolla oli myos paljon kojuja joissa pystyi opetella tekemaan erilaisia japanilaisia juttuja mm. kirjoittaa nimi japanilaisittain tai pyoritella kukka sushia:) Haluan menna japaniin jossain vaiheessa tulevaisuudessa!

Uusi asia, mita olen kokeillut tallaviikolla on uppopaistettu banaani.. En tiennyt etta sellaisiakin saa. Maku oli itseasiassa ihan okei, mutta tykkaan silti enemman ihan normaaleista kokkaamattomista banaaneista.

 Ja yksi vihje koulussa kavijoille: alkaa ikina unohtako lukkaria kotiin, jos ette muista sita ulkoa, silla koulun ympari ravaaminen ja oman luokan etsiminen ei ole kovin hyodyllista ajankayttoa. Meidan koulu taalla on niin iso, etta siihen oikeasti menee aikaa ja varsinkin silloin, kun ei ole edes mitaan hajua, mihin suuntaan pitaisi kavella. :D

fresh after kayaking:D

OutDoorEducation luokan kanssa olemme kayneet taman kuluneen reilu viikon aikana kaksi kertaa kajakoimassa. Viimeviikolla menimme rannalle, jossa oli todella korkea aallokko (ei suomessa vaan ole sellaisia) ja siinahan oli sitten mukava yrittaa kajakoida eteenpain puhumattakaan oikein pain pysymisesta. Roikuin useamman kerran veden pinnan alapuolella odotellen, jos joku sattuisi tulla pelastamaan. Jos apua ei kuulu on pakko vain pyristella irti kanootista ja raahata vedella tayttynyt kajaakki rantaan, tyhjentaa se ja lahtea melomaan uudestaan.

Toisella kerralla menimme kanotoimaan jokeen, ja talla kertaa en vierahtanyt vedenpinnan alapuolelle silloin, kun ei ollut tarkoitus:D Muutaman viikon paasta meilla on kolmen paivan kajaakkileiri, mika tulee olemaan aivan mahtava!

Athletics day- Suomen pitaisi ottaa tasta mallia!! Jokainen koulun oppilas kuulu yhteen kuudesta housesta ja jokaisella on oma varinsa. Olen itse cooper-sininen. Athletics paivana pukeudutaan oman talonsa vareihin ja kilpaillaan leikkimielisesti toisia taloja vastaan. Lajeja siella oli pituus-, ja korkeus hyppy, kuulan ja kiekon heitto seka erilaisia juoksuja. Itse juoksin 3000m, 1500m, 800m ja 400m ja olin tyytyvainen miten ne menivat. (tuo 3000m oli seuraavalla viikolla, enka tietenkaan tiennyt, mina paivana se oli. En ollut siis mitenkaan valmistautunut juoksemaan kun pari paivaa sitten saavuin mekkoineni paivineni kouluun.. en ole ennen urheillut mekossa:D) Tuo paiva oli yksi lamppari koulupaivistani tahan mennessa!!:) 

Harrastuksiani tallahetkella ovat salilla/ryhmaliikunnoissa kaynti ja netball. Olen alkanut paasta karryille netballissa. Meilla on peli aina joka keskiviikko ja ensijaksossa alkaa varsinainen netball kausi. En ymmarra sita, etta miksi kesalla, kun on ihanan lammin keli ulkona, pelataan sisalla ja kun on talvi ja kylma ollaan ulkona... ja sama on monen muunkin lajin kanssa.
Monet ihmiset aina naureskelevat sille, kun he ovat kysyneet koululiikunnasta suomessa ja olen maininnut jaakiekon. Heidan on vaikeaa uskoa, etta lahes jokainen suomalainen osaa pelata/on pelannut latkaa:D

Tanaan olin myos kapahaka-festivaaleilla (maori (uudenseelannin alkuperais asukkaat) kulttuuri festivaali) mutta kirjoittelen siita myohemmin, nyt lahden nukkumaan. Hyvaa yota!:)
PS. Paljon onnea OKKO!!!!!

7 kuukautta!

Moikka! Olen yrittanyt pitaa tata blogia ajantasalla, mutta nyt elama taalla on alkanut olla kiireisempaa kuin viime vuonna, joten aikaa ja viitsimista ei ole loytynyt tata varten niin paljoa. Suurimpia asoita, mita tassa reilun kuukauden aikana on tapahnutut ovat koulun alkaminen ja se, etta aloitin myos laheisessa liikuntakeskuksessa ja nyt kayn salilla ja ryhmaliikunnoissa aina kuin vain voin. Kesalomalla jatin urheiluharrastukset takaalalle joten on ollut taas ihanaa paasta hieman liikkumaan.  Koulukin on alkaut hyvin, tana vuonna aineitani on koksa, OED, kasityo, valokuvaus, health education ja draama -> paras lukkari ikina! Sosiaalinen elamaniki on taas huomattavasti vilkkaampaa kuin kesalomalla ja olen tutustunut uusiin ihmisiin ja myos paremmin vanhoihin:)

Tanaan kun saavuin kotiin paydallani odotti kirje suomesta. Olin aivan hammentynyt kun avasin omalla kasialallani kirjotetun kuoren ja aloin lukemaan riveja. Suomessa vaihtovuosi-orientaatio leirilla meille povattiin masennus-kotiikava vaihdetta joulun tienoille ja sita varten meidan piti kirjoittaa itsellemme nuo piristys kirjeet. Olin unohtanut taman taysin, mutta tuo kirje oli yksi viimeisimmista asiosta, mita oikeastaan tarvitsin. Tallahetkella (ja kaikkien naiden 7 kk aikana, jotka olen taalla ollut) fiilikset ovat kaikkea muuta kuin masentuneet ja synkat, painvastoin!:) En haluaisi olla missaan muualla, rakastan tata maata, naita ihmisia, kouluani, sita, kun taalla on niin helppoa elaa ja olla, kaikkea taalla. Haluaisin vain jaada tanne, jos viela perhe ja kaverit sielta suomesta olisivat taalla, en voisi kuvitella taydellisempaa elamaa:) Tanne lahteminen on ollut vaikein, mutta myos paras paatos ikina.

Palaan nyt kuitenkin menneeseen ja siihen kun olin viela laiskasti lomilla, nukuin pitkaan ja olin paivat pitkat ulkona ja rannoilla kavereiden kanssa. 

Lahdimme host perheeni kanssa kuukausi sitten Hanmer sprigsseille, pieneen kylaan kahden tunnin ajomatkan paahan christchurchista. Vietimme siella kolme paivaa jillaillen, kaveleskellen ympariinsa ja pulikoillen kuumilla altailla.

Ylla olevassa kuvassa on meidan koira, Taro, joka selvastikin rakasti tyontaa paansa ulos ikkunasta kun olimme ajamassa<3

Soimme paljon jatskia<3 ja yhtena iltana vasasin Akarille myos tuon hennatatuoinnin. Niiden tekeminen on todella hauskaa, aikaavievaa vain jos siihen panostaa, mutta it is worth it!

Kelit olivat todella lampimat/kuumat, mika teki altailla lekottelusta vain hauskempaa. Akari opetti minulle japania (nyt osaan tervehtia, laskea ja esitella itseni japaniksi) ja itse suomea Akarille. Laskimme vesilikumaissa ja nautimme siita, etta meidan ei tarvinnut tehda mitaan.

Viimeisena paivana ajoimme Kaikouraan, mika on pieni mereranta kyla Christchurchin  ylapuolella. Olin ollut siella jo kaksi kertaa aiemmin, mutta se on niin natti paikka, etta voisin menna viela neljannenkin kerran.
Kavimme pienilla markkinoilla, soimme lounaan ja ajoimme hylkeiden katselu paikalle.

Meita ei hirveasti onnistanut hylkeiden katselun kanssa ja naimme vain kaksi. Rammimme Akarin kanssa muutama satametri nousuveden tayttamalla kallioisella rannalla, jotta paasisimme oikein lahelle niita ja kastelimme shortsimme siina samalla.  Kaikourasta ajoimme takaisin kotiin christchurchiin.

In the next the day I said goodbye to one of my lovely friends here. She is now in France as an exchange student and I know that she is going to have an amazing year over there. I love you<3

Kavimme kavereiden kanssa myos useampana paivana kiertelemassa ympari christchurhia. Taalla oli/on paljon erilaisia pienia nahtavyyksia, jotka oli pystytetty piristamaan kaupunkia 2011 tapahtuneen ison maanjaristyksen jalkeen. Osa niista on otettu nyt pois, ja halusimme nahda ne ennen kuin ne katoavat.

Kaupungin keskustassa joikaisen maanjaristyksessa kuolleen ihmisen muistoksi oli asetettu valkoinen tuoli. Niita oli yhteensa 185 ja puhuttelevin niista oli pienen vauvan turvaistuin. Kauheaa ajatella, etta niin moni menetti henkensa taman maanjaristyksen takia.

Christchurchissa on myos paljon erilaisia seinamaalauksia ja tuo ylla oleva on yksi lemppareistani. Kirahveista olen kirjoittanutkin jo aiemmassa postauksessa mutta viela uudestaan: Ihmettelin aluksi, etta miksi joku on pystyttanyt niin monta kirahvipatsasta ympari kaupunkia. Niita oli yhteensa 99 ja ne oli samasta syysta kuin mm. nuo seinamaalaukset: piristamaan osittain tuhoutunutta kaupunkia. Paatimme loytaa niin monta kirahvia, kuin ehdimme (sita varten oli olemassa kartta) ja loysimmekin ehka noin 60. Nyt nuo kirahvit on tosin otettu pois ja myyty eeteenpain.

Muutama kirahvi lisaa.. jokainen kirahvi oli erilainen ja ne olivat kaikki hienoja!

Kite festival. En ollut koskaan ennen edes kuullut leija festivaaleista, mutta sellainen oli jarjestetty yhdelle chch rannoista. Kavin siella parin kaverin kanssa ja se oli kylla hieno. Leijat olivat aivan valtavia ja niita oli paljon.

Mina ja Akari saimme yukatat - kesa kimonot -Akarin aidilta joululahjaksi ja kokeilimme niita yhtena paivana. Niiden pukeminen paalle kesti todella pitkaan ja oli paljon monimutkaisempaa kuin luulin. 

International office jarjesti paivareissun tuolle ylla olevassa kuvassa olevalle rannalle hieman ennen varsinaisen koulun alkua ja oli hauskaa tavata muutamia uusia vaihtareita. Tallahetkella meidan koulussa on noin 50 vaihtaria ja hieman vajaa puolet heista on japanista. Olen ainoa suomalainen ja olen tavannut vain 6 muuta suomalaista naiden 7 kuukauden aikana, joina olen ollut taalla. Tulee olemaan todella hammentavaa kun pitaa taas alkaa elamaan suomeksi heinakuussa.

Viimeinen kesaloma paiva ja paras tapa viettaa se - pelailemalla ja uimalla rannalla!!

Uusi-Seelantilaisia herkkuja: Lolly cake ja pavlova. Pavlova on periaatteessa suuri vaahtokarkki kermavaahdon kanssa.. ja on muuten hyvaa!

(Kaikki joille olen leiponut korvapuusteja, ovat tykanneet niista todella paljon ja minulta on myos kysytty niiden reseptia pari kertaa, HYVA SUOMI!)

Pidimme Annikalle (saksalainen vaihtari) synttarikekkerit taalla meilla :)

Sparks in the park. Yhtena iltana keskustassa oli iso klassinen konsertti ja lahdimme kuuntelemaan sita. Saimme ilmaista suklaata, konsertti oli hieno ja lopussa oli valtavat ilotulitukset

Meidan koulun international office on aivan paras, se jarjesti ystavanpaivan kunniaksi pienet juhlat ja suurin osa meidan koulun vaihtareista osallistui niihin. Meilla oli ohjelmassa mm. valokuvauskilpailu, jonka mun ryhma voitti!:)

Liityin reilu viikko sitten netball joukkueeseen ja taman viikon keskiviikkona minulla oli ensimmainen netball pelini ikina. Valmentajani sahlasi vaikka mita ja paastyamme lopulta hallille han pisti minut ja muutaman muun tyton paikkaamaan toisen joukkueen puuttuvia pelaajia. Olin aivan hammentynyt ensimmaisessa pelissani, silla en tiennyt saantoja, enka ollut koskaan ennen edes nahnyt varsinaisesti pelattavan koko lajia. Siella sitten yritin pelailla, mutta onneksi seuraava peli, jonka pelasin oman joukkueeni kanssa meni jo paljon paremmin. Joukkueeni on todella kiva ja odotan innoilla taman netball kauden alkamista kunnolla:)

OEDissa meidan teemana on nyt kajakointi ja tiimityo. Tahan mennessa olemme harjoitelleet kanootin dippaamista ympari, siella veden alla roikkumista seka kanootin takaisin oikein pain kaantamista. Viikon alussa harjoittelimme myos melomista ja huomenna olemme menossa jokeen kajakoimaan. En ollut koskaan ennen kokeillut varsinaista kajakointia ja se on todella hauskaa!:)

Tassa oli nyt kuulumiset nain tiivistettyna viimeiselta kuukaudelta. Yritan kirjoittaa viim. parin viikon paasta uudelleen!

Trip with Paula

Moikka! Olen ollut taas vaihteeksi menossa, ja talla ketaa lahdin saksalaisen vaihtarikaverini ja hanen isantaperheensa kanssa pariksi viikoksi kiertamaan taman etelasaaren ylaosaa. Reissu oli mahtava ja teimme mm. monia kavelylenkkeja metsikoissa seka näimme upeita auringon laskuja, pelasimme korttia ja istuimme autossa. Näin lisaa uutta seelantia ja rakastan tata maata vain enemman.

Lahdimme matkaan 27.12, boxing dayta seuraavana paivana. Boxing dayna alkavat suuret alet ja monet ostavat silloin jo lahjat seuraavaa joulua varten. Kavin shoppailemassa kaverini kanssa (koko kauppakeskus oli taposen taynna ihmisia, jonot olivat torkean pitkat) ja sen jalkeen jatkoimme rannalle ja sielta menin paulalle yoksi seuraavan paivan reissuun lahtoa varten.

1. Paiva Chch-Kaikoura

Ensimmaisena paivana ajoimme Christchurchista Kaikouraan, mika on pieni kaupunki meren rannalla chch ylapuolella. Auton ikkunasta vilahteli ihania maisemia: valilla jokapuolella oli vuoria/korkeita jyrkkia kukkuloita ja valilla vieressamme aukeni sinisena valkkyva meri. 

Kaikoura on paaasiassa vain tama ylla oleva katu ja rantaa. Kiertelimme kaupoissa ja soimme jatskia rannalla. Oli upeaa istua rannalla valtavien aaltojen iskiessa rantaan, auringon paistaessa, lusikoidessa jaateloa ja nahda vuorten siluetteja kauempana lahden toisella puolella. Illemmalla palattiin viela uudestaan kavelemaan rantaa pitkin ja muut nauroivat kunnolla kun kavelin vesirajassa ja yhtakkia suuri aalto kasteli mut napaan asti. Illalla mina ja Paula uiskeltelimme hostellimme uima-altaassa ja pidimme hauskaa. :)

2. Paiva Kaikoura-Nelson

Herasimme aikaisin aamulla ja ajoimme hylkeiden bongaus paikalle. Hylkeet olivat alhaalla rannassa ja itse katselimme niita kallion paalta. Siella oli myos paljon  hylkeen poikasia, jotka olivat aivan suloisia<3

Seuraavaksi ajoimme kukkuloiden keskelle kansallispuistoon ja kavelimme joenpientaretta pitkin parisen tuntia suuntaansa. Aurinko paistoi, ulkona oli +30 astetta lamminta ja maisemat olivat hienot. Oli myos hauskaa paasta tekemaan jotain vahan sporttisempaa pitkasta aikaa:D

 Molemmilla puolilla kohosivat paikoin kukkulat ja paikoin olimme kapeissa solissa ja ymparillamme oli korkeita pystysuoria kallioseinamia. Pompimme kivilta toisille ja kahlasimme vahan valia kirkkaan joen yli, mika virkisti mukavasti.

Tama kallion halkeama oli paamaaramme ja kavelimme sen lapi toiselle puolelle. Sen pohjalla kulki joki, jota olimme seuranneet koko matkan ja ylhaalla kallion seinamien valista pilkotti taivas.

Paluumatka meni nopeammin kuin menomatka ja olimme kaikki vasyneita paastessamme takaisin autolle. Nautin kavelemisesta, vaikka sainkin nilkkani tayteen karpasen puremia..

Mahtava kokemus!:)

3. Paiva: Nelson

Christmas tree-pōhutukawa

Vietimme kokopaivan kierrellen kaupungilla.. Ensiksi kavimme museokylassa, joka oli periaatteessa pieni kyla mika esitti elamaa taalla parisen sataa vuotta sitten, kun britit tulivat uuteen seelantiin ja asettautuivat asumaan tanne. Seuraavaksi kavelimme natin japanilaisen puutarhan lapi ja jatkoimme Nelsonin keskustaan kauppoihin. 

Siella oli paljon sopoja kauppoja, mita ei loydy christchurchista ja loysimme jopa julkisen pianon, joka oli maalattu varikkaaksi ja silla saivat kaikki soittaa. Illalla uiskentelimme viela hostellin uima-altaalla ja pelailimme porukalla.

4. Paiva: Nelson- Lake Rotoiti

Ensimmainen kohteemme aamulla oli Wow- wearable art museo. Olin nahnyt useimmat asuista jo Wellingtonin naytoksessa, mutta oli hienoa nahda ne viela uudelleen ja myos joitain edellisten vuosien toita. Ylla olevassa kuvassa olevat asut (myos nuo huulet) ovat kaikki siis paalle puettavia taideteoksia.

Ajoimme pari tuntia alas lake Rotoitille, jossa yovyimme kaksi yota. Kavimme ihailemassa jarvea, joka oli todella kaunis ja tyyni ja sen toisella puolella oli sademetsan peittamia kukkuloita.

Eels. Naita suuria kaloja elaa lahes jokaisessa jarvessa ja joessa taalla uudessa seelannissa, ja ne syovat vain lihaa. En haluaisi uida noiden keskella.

Paivallisen jalkeen teimme paulan kanssa ensimmaiset henna-tatuointimme. Tein paulalle nuo linnut ja kuumailmapallon ja Paula teki norsun ja koynnoksen minulle. Niiden teko on todella hauskaa! 

5. Paiva UUSI VUOSI 2015: Lake Rotoiti

Vuosi 2014 on ollut ikimuistoinen vuosi! Vuoden ensimmaisella puolella olin kokoajan menossa Mm. Piano, musiikin teoria, isoskoulutus, ala-asteelaisten kokkikerhossa isostaminen ja fudis seka koulu veivat suurimman osan ajastani. Toisella puoliskolla olen ehtinyt levahtamaan enemman, mutta menoa on silti riittanyt enemman kuin tarpeeksi.Olen niin kiitollinen tasta vaihtovuodesta! Olen nauttinut taalla uudessa seelannissa vietetysta puolesta vuodestani taysilla, enka haluaisi nousta ensi heinakuussa lentokoneeseen... on tietenkin ihanaa paasta nakemaan taas perhe, suku ja kaverit, mutta silti...

Aamulla kavelimme jarven rantaan valmiina patikoimaan vajaa kolmetuntia metikossa. Ajoimme vesitaksilla jarven toiselle puolelle ja matkalla ihailimme molemmilla puolillamme kohoavia sademetsia. Alkoi sataa kaatamalla ja seuraavaksi oli vuorossa takaisin hostellille kavely ylla olevassa kuvassa olevaa rantaa pitkin.

En ollut koskaan ennen ollut sademetsassa ja tama metsa ei vastannut ihan taysin odotuksiani sademetsasta. Olihan siella kaunista, paljon kasveja, ja satoi, mutta olin silti kuvitellyt ne hieman erikoisimmiksi. Polku, jota pitkin kavelimme oli valilla todella huono ja lainehteli vetta tai mutaa ja valilla piti kiipeilla valtavien puunjuurien yli. Nautin siella kavelemisesta mutta oli silti mukavaa paasta takaisin hostellille ja vaihtamaan kuivat ja lampimat vaatteet paalle.:)

Illalla kavimme ravintolassa syomassa uuden vuoden kunniaksi ja sen jalkeen pelailimme taas kaikki yhdessa. 

 Tama uusi vuosi oli aivan erilainen kuin mikaan aiemmin viettamani uusivuosi. Rammimme sademetsassa keskella ei mitaan, emmeka mm. nahneet ilotulituksia tai sulattaneet tinahevosenkenkia. Se oli  kuitenkin ikimuistoisin uusivuosi tahan mennessa.:):D

6. Paiva: lake Rotoiti-Karamea

Ajoimme West coastilla olevaan pieneen pieneen kylaan, Karameaan. Yritimme Paulan kanssa loytaa sielta kylan keskustaa, mutta tulimme sellaiseen tulokseen, etta sellaista ei ole. Seuraavana paivana loysimme kuitenkin pienen ruokakaupan ja pari putiikkia lisaa, mutta ei siella hirveasti shoppaile.

Karamea on viimeisin kyla etelasaaren lansirannikolla ja sen jalkeen ei ole enaa mitaan muuta kuin metsaa. (Siella ei pysty edes soittamaan puhelimella) Metsan jalkeen alkaa vain meri ja pohjois-saari tulee myos vastaan jossain vaiheessa, mutta sivistysta etelasaarelta ei enaa loydy karameasta pohjoiseen pain.

Karameassa on kuitenkin paljon patikointireitteja, luolia ja rantaa. Rannalla ei voi kuitenkaan oikein uida, silla aallot ovat vaarallisen suuria. Patikointireittejen takia me tulimmekin tahan kylaan ja seuraavan paivan vietimme kavelleen metsikossa.

Tiskaamassa hostelliasuntomme keittiossa

Illemmalla kavimme kuvailemassa ja kavelemassa rannalla:)

7. paiva: Karamea

Vietimme kokopaivan ulkona kavellen kansallispuistossa muutamia, noin tunnin kavelylenkkeja. En ole muistaakseni ollut koskaan ennen varsinasissa luolissa ja jokaisen kavelylenkin varrella oli vahintaan yksi suuri luola. Joidenkin katossa oli hamahakkeja ja niiden pesia ja toivoin vain, etta ne eivat tippuisi niskaan.

Useimmat naista luolista olivat niin pimeita, etta ilman taskulamppuja niissa olisi ollut mahdotonta nahda eteensa. Ylla oleva luola oli todella korkea ja sen seinilla oli kiiltomatoja:)

Nama kaikki kavelyreitit kulkivat sademetsan lapi, ja tama sademetsa vastasi enemman odotuksiani sademetsasta, kuin ensimmainen, jossa kavimme. Tama oli taynna erilaisia kasveja, sammalia, palmuja, koynnoksia ja vaikka mita. 

Jokien vesi siella oli ruskeaa kaikkien ymparilla olevien kasvien takia. 

Tama luola oli todella avoin ja sen katto oli taynna ylla olevia tippukivia (?). Kuljimme sinne tuon valtavan kallioportin lapi, mika oli todella upea.

Tahan luolaan laskeuduimme jyrkkaa "kuilua" alas. Sen lapi virtasi joki ja se oli muutenkin todella natti.

Sademetsakavelyn jalkeen kavimme viela nopeasti talla rannalla. Nousuvesi oli juuri tulossa. Joillakin rannoilla siita pitaa olla varuillaan, silla saattaa jaada loukkuun nousevan veden keskelle.

Kavimme viela kavelemassa yhden lyhyen reitin metsassa ja ajoimme takaisin hostellillemme. 

8. Paiva: Karamea-Punakaiki

Aamulla pakkasimme tavaramme ja ajoimme pari tuntia west coastia alaspain Punakaikiin. Olin ollut siella jo kerran NZIIUn reissulla, ja naimme uudestaan mm. pancake rocksit.

Kavimme Paulan kanssa kahlaamassa rannalla, silla aallokko oli  niin kova, etta olisi ollut vaarallista uida siella. 

Ihailimme auringonlaskua illemmalla tienvieressa olleen "talon" paalta. Christchurchissa en juurikaan paase nakemaan auringonlakuja, silla niita varten pitaa kiiveta makien huipulle, ja itse asun vahan kauempana näista mäista ja kotiintuloaika on jo viiden kuuden maissa.

9. Paiva: Punakaiki

Tama oli viimeinen kokonainen paiva ja kavimme viela yhdella muutaman tunnin kavelylenkilla. On hauska, miten tottuu niin itselle epatavallisiin maisemiin ja niista tulee aivan normaaleja. Emme siis enaa Paulan kanssa rapsineet kuvia joka ikisesta kasvista ja kivesta..

Ensimmaisessa kuvassa taustalla on pancake rocksit, joita kaikki turistit kayvat ihmettelemassa. Seuraavassa kuvassa on todella kaunis ranta, jossa kavimme pyorahtamassa lounaan jalkeen:)

Kavin suihkussa tuossa vesiputouksessa ja sen vesi oli jaatavan kylmaa. Tasapainoitellessani liukkaalla kivella putouksen alla nain myos pienia sateenkaaria ymparillani:)

Tuon rannan kalliot olivat myos taynna pienia simpukoita ja loysimme pari suurta, kammenen kokoista meritahteakin. En ollut koskaan ennen nahnyt meritahtia luonnossa ja olin yllattynyt kun naimme muutaman!:)

Talla kertaa menimme hyvissa ajoin rannalle, jotta nakisimme auringonlaskun hieman paremmasta paikasta kuin edellisena iltana. Auringonlasku oli aivan upea. Aallot iskivat rannassa olevia kallioita vasten ja aurinko painui valtavana kirkkaana pallona horisontin taakse varjaten taivaan oranssiksi. En ikina voisi kyllastua naihin auringonlaskuihin.

10. ja viimeinen paiva: Punakaiki-Christchurch

Viimeisena paivana matkalla takaisin kotiin pysahdyimme katselemaan tata vesiputousta ja jatkoimme matkaa Castle hilliin, mika on jo aika lahella christchurchia.
Siella vaihdoimme uikkarit vaatteidemme alle, laitoimme kyparat paahan ja lamput otsaan ja marssimme pitkaan luolaan. Kavelimme sen paasta paahan, mika kesti noin 40 minuuttia. Valilla vetta oli vain nilkkoihin, valilla jopa napaan asti. Se oli muos todella kapea, mutta paikoin hyvinkin korkea. Luola oli taysin pimea ilman taskulamppuja, ja niiden hukkaaminen olisi ollut ikavampaa.. sen jalkeen ei olisi enaa oikein voinut liikkua, silla luolan pohja oli niin epatasainen, etta siina olisi voinut kayda huonosti. Siella kaveleminen oli kokemus, jota en unohda. Ensimmaiset kymmenisen minuuttia olin innoissani, mutta sitten alkoi iskea pienoinen pakokauhu ja halusin vain paasta pois sielta. Olin niin helpottunut, kun naimme vihdoin paivanvalon pilkottavan luolan suusta.
Luolan lapi kavelyn jalkeen kavimme vain kahvilla ja ajoimme takaisin christchurchiin.
Oli aivan upea reissu, mutta oli myos kiva paasta hetkeksi kotiin levahtamaan ennen seuraavaa reissua.. :)

Thank you Paula and your host family to taking me with you and showing me all the amazing places!!  Thank you for cooking so delicious food and teaching me how to play the card game we played all the time;) Thank you for taking care of us and being there all the time for us. I absolutely enjoyed my time there and this was a trip I will never forget!